Näytetään tekstit, joissa on tunniste eeva pitkänen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eeva pitkänen. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. kesäkuuta 2013

Tehokasta tuhlausta


Eeva Pitkänen

”Hei, mennäänpä jututtamaan tuota ahkeraa maan ihmistä.” ”Mitä teet, näytät hieman väsyneeltä?”

”Kauhea kiire töissä. Siivoan jo toista tuntia sähköpostiani.”

”Olet siis sähköisen median siistijä? Hieno ammatti!”

”En suinkaan. Johdan tätä yksikköä. Minulle vain tulee niin paljon s-postia.”

”Taidat olla todella tärkeä, kun saat niin  paljon postia.”

”En suinkaan saa tärkeää postia. Puolet näistä on mainoksia ja  puolet sisäistä sähköpostia tiedoksi kaikille.”

”Ei kuulosta tärkeältä. No tuon jälkeen varmasti pääset tekemään varsinaista työtäsi.”

”En suinkaan. Minulla on pari palaveria.”

”Mutta ne ovat varmasti tärkeitä?”

”Ei suinkaan. Minut on kutsuttu niihin edustamaan yksikköäni. Asialistalla on yksi yksikköäni koskeva asia ja olen paikalla, jos joku sattuu kysymään siitä jotain.”

”No sitten varmaan pääset tekemään tärkeämpiä töitäsi.”

”Itse asiassa minun on pidettävä vuosittaisia kehityskeskusteluja.”

”Mutta nehän ovat tärkeitä.”

”No enpä tiedä. Se on aika mekaanista. Käymme keskustelun läpi kaavakkeen mukaan ja tallennetaan se järjestelmään. Käydyt kehityskeskustelut ovat toimintamme laatumittareita.”

”Vau! Hienoa seurata toiminnan laatua.”

”Niin kai. Meillä on sata muutakin  mittaria. Työaika kuluu tietojen syöttämiseen järjestelmään ja raporttien ajamiseen. Korjaavien toimenpiteiden suunnitteluun ei juurikaan ole aikaa, eikä energiaa.”

”No milloin teet varsinaista tärkeää työtäsi?”

”Tulen yleensä aamulla vähän aikaisemmin ja jatkan illalla vähän myöhempään. Silloin on rauhallista. Ei ole palavereja eikä tule sähköpostia.”

”Mutta ihmistenhän täytyy olla todella väsyneitä, jos on koko ajan kiire ja työpäivät venyvät. Sairaaloissa on varmasti kiire.”

”Niin on. Puolisoni on sairaanhoitaja. Hänen aikansa kuluu puhelimessa.”

”Puhelimessa? Hieno homma! Osataanko maapallolla jo hoitaa ihmisiä kaukoparannuksena?”

”Ei suinkaan. Hän vastaa puhelimeen ja tekee takaisinsoittoja ilmoittaakseen, että vapaita aikoja ei ole. Kaikki hoitajat kun ovat varattuja puhelintyöskentelyyn. Heidän toiminnan laatumittari on vastausaika asiakaspuheluun.”

tiistai 19. helmikuuta 2013

Päivän 16 tärkeää minuuttia


Eeva Pitkänen

Sain ystävältäni hyvän opin: päivässä on 16 tärkeää minuuttia.

Ensimmäiset neljä tärkeää minuuttia ovat, kun heräät aamulla. Mitä ajattelet ensin, miten silmällä katsot vieressäsi nukkuvaa, millä mielin nouset ylös.

Seuraavat tärkeät neljä minuuttia ovat, kun tulet työpaikallesi. Kohtaat kollegasi, asiakkaasi, käyt käsiksi päivän tehtäviin. Mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu, myönteisiä vai kielteisiä?

Neljä seuraavaa tärkeää minuuttia ovat, kun tulet kotiin. Kohtaat läheisesi, odottavatko harrastukset, kotityöt. Ajatuksesi ratkaisevat suhtautumisesi, ja se näkyy sinusta.

Päivän viimeiset neljä tärkeää minuuttia ovat, kun käyt nukkumaan. Ajatteletko mennyttä päivää kiitollisuudella vai kaihertaako mieltäsi tekemättömät työt, tulevat työt, päivän kohtaamiset.

Neljä kertaa neljä minuuttia, joihin voimme itse vaikutta. Neljä kertaa neljä minuuttia, jolloin päätämme, miten haluamme elämämme nähdä. Valinta on omamme.

Ajatuksemme muokkaavat meitä, olemme mitä ajattelemme.

Neurotiede pystyy osoittamaan, että negatiiviset tunnejäljet ovat paljon voimakkaampia kuin positiiviset. Aivomme haluavat meidän olevan varuillaan. Luontaisesti muistamme ikävät asiat helpommin ja voimakkaammin. Negatiivisuus on helppo tie, se tulee kuin itsestään.

Olemme kuitenkin todistetusti terveempiä ja elämme pitempään onnellisina, kun olemme mieleltämme myönteisinä. Positiivisuus on kuitenkin vaativa tie, joudumme tekemään töitä.

Ajatuksiinsa voi itse vaikuttaa. Positiivisuus saa aikaan positiivisuutta. Sitä kannattaa harjoittaa päivittäin – esimerkiksi neljä kertaa neljän minuutin jaksoissa.