Jälkiviisautta ja viisausjälkiä

Petri Lehtipuu

Kaikista viisauden lajeista jälkiviisaus on parasta: se on suloisen makeaa ja aina oikeassa, vähän samalla tavalla kuin vahingonilo on spontaanisti vilpitöntä. Usein nämä kaksi kulkevat sujuvasti käsi kädessä, "enkös minä tuota jo silloin sanonutkin, että itku pitkästä ilosta...".

Perjantain 8.2. Talouselämä aloitti jälkiviisauden etusivullaan muistuttaessaan kahta yritystä: "Irtisanokaa edes oikein. StoraEnso ja Nokia tuhrivat maineensa turhaan". Itse artikkeli kertaa globaalitalouden vaikutuksia yritysten ratkaisuihin ja niistä seuranneita tapahtumaketjuja. Vaihtoehdot, miten olisi voinut toimia, toiminevat muiden yritysten johdolle opiksi maineenhallinnan parantamiseksi ja kuluttajaboikottien välttämiseksi.

Aika on kova ja keinot sen mukaiset. Hyvä on kuitenkin miettiä tekojen seurauksia eri sidosryhmien näkökulmasta. Jopa omien tekojen eikä vain muiden. Riskinä toisten arvostelemisesta on nimittäin se, että joutuu itse mitatuksi samojen kriteerien mukaisesti. Kenties siksi monet kokevat paremmaksi olla arvostelematta ketään.

Jälkiviisaudesta bisneksessä jää ikävä jälkimaku. Jos olisin tajunnut joskus menneisyydessä investoida johonkin, jonka arvo on nyt noussut merkittävästi, olisin toki nyt rikkaampi, mutta toisaalta, mikä estäisi minua tekemästä juuri nyt sellaisia päätöksiä, joista sitten joskus 5 tai 10 vuoden päästä voin sanoa, että tein aikanaan hyviä investointeja.

Hyvä investointi on panostaminen viisauteen, erityisesti ennakoivaan viisauteen. Siksi tuntuu erityisen hyvältä kun joku osaa kiteyttää sanomansa niin, että kuulija paitsi ymmärtää sen ja on halukas ottamaan siitä opiksi. Kuluneen viikon innostavimpia hetkiä oli Finnish Business & Societyn järjestämässä tilaisuudessa kuulla kaksi erinomaista puheenvuoroa, joiden pohjalta käytiin keskustelua pienten ja keskisuurten yritysten vastuullisesta liiketoiminnasta.

Dosentti Minna Halme (HKKK) kertoi useita esimerkkejä yrityksistä, joiden innovatiivisten tuotteiden avulla saavutetaan sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä hyötyjä ja samalla kilpailuetua. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi LifeStraw-juomapilli, joka estää juomaveden välityksellä leviäviä tauteja kehitysmaissa sekä Clewer-bioreaktori , joka on sekä tehokkaampi että vähemmän energiaa kuluttava ratkaisu kuin perinteiset jäteveden puhdistusmenetelmät.

Markkinoinnin moniottelija Marko Parkkinen (Seedi/News to Screen Oy) puolestaan kuvasi aristotelisten hyveiden (hyvä + hyöty => onnellisuus) avulla, miten ihmisillä on tarve tehdä hyvää ja tavoitella onnellisuutta ja miten pelkkä rahan tavoittelu ei tue kumpaakaan asiaa kunnolla. Parkkisen mukaan kasvu tarkoittaa sitä, että useammat ihmiset haluavat käyttää enemmän rahaa asioihin, jotka lisäävät onnellisuutta. Hän kysyi, onko sinun yrityksesi niiden joukossa, joiden palveluihin ihmiset ovat halukkaat käyttämään enemmän rahaa ja aikaa? Kasvun vaihtoehto niin luonnossa kuin liike-elämässä on kuihtuminen ja kuolema. Raha on kuitenkin onnistumisen mittari, ei päämäärä, ja innostus ja halu auttaa ovat ahneutta parempi motiivi toimintaan.

Viikon saldona koetan opetella jälkiviisauden sijasta jättämään viisausjälkiä, eli tuomaan esille sitä, mikä on hyvää ja kestävää pitkällä aikavälillä. Aikaa opetteluun jättäisin mieluiten itselleni ja muillekin koko loppuelämän, joten jos vähään aikaan ei ala mitään tapahtua, se johtuu vain systeemisyistä eli oppimisen hitaudesta. Muiden viisaudesta aion kyllä nauttia niin lusikka- kuin kauha-annostelulla.