Vaalien v-käyrä

Eeva Pitkänen

Vaalien alusaika on ahdistavaa aikaa, ainakin enneagrammi 9-tyypeille. Ysit ymmärtävät eri mielipiteitä, ovat positiivisia ja näkevät asiassa kuin asiassa jonkin hyvän puolen.

Vaalien välissä ehtii unohtamaan politiikan todellisen luonteen. Tarkoituksena ei ole ymmärtää kokonaisuutta ja löytää yhteiskunnan kannalta parasta ratkaisua. Tärkeintä on saada toisen puolueen tai järjestön edustaja, eli vastustaja, näyttämään tyhmältä, ahneelta tai ymmärtämättömältä populistilta.

Jos ei hyväksyisi sitä, että politiikka on peliä, voisi todella huolestua. Onko kukaan todella kiinnostunut, miten selviämme yhteiskuntaamme ja ihmiskuntaamme vaivaavista ongelmista?

Aikakautemme ongelmat ovat niin kompleksisia, että minkään tahon yksipuolinen edustus ei vie asioita eteenpäin. Toisen puolueen ottaminen vaalien päävastustajaksi saattaa auttaa muutamaa edustajaa pääsemään valtuustoon, mutta montaa todellista ongelmaa taktiikalla ei ratkaista.

Nykyaikana kaikki kehittyy, tekniikka, menetelmät, toimenpiteet. Omasta osaamisesta pitää koko ajan pitää huoli. Herää kysymys, miksi politiikka ja poliittinen retoriikka ei kehity. Samaa toisten mollaamista vaalikaudesta toiseen.

Jos normaalissa työelämässä käyttäisi sellaista kieltä, jota poliitikot puhuvat toisilleen, saisi helposti syytteen kiusaamisesta tai herjaamisesta. Yritysmaailmassa moni hieno innovaatio olisi jäänyt keksimättä, jos uutta ideaa ehdottaessa saisi ensimmäiseksi varautua täyslaidalliseen solvauksia ja vastalauseita.

Poliittinen maan eliitti ei toimi kovin hyvänä esimerkkinä meille kansalaisille dialogisuudesta, arvostamisesta tai monista muista työssäjaksamiseen liittyvistä tekijöistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Poliittiseen keskusteluun voisi lisätä uuden elementin. Ennen kuin saisi esittää oman mielipiteensä esitettyyn asiaan, pitäisi kertoa, mihin ongelmaan vastapuoli mielipiteillään hakee ratkaisua. Punnittaisiin henkilöiden todellinen kyky hahmottaa kokonaisuutta. Omien mielipiteiden perustelu olisi vaikeampaa, kun jargonilla ei enää pärjäisi. Olisi mielekkäämpään, kun muiden halu kuunnella lisääntyisi.

Näitä älykköjen välillä älyttömiä kommentteja kuunnellessa tulee mieleen olisiko tälle poliittiselle järjestelmällemme jokin parempi vaihtoehto ennen kuin ajamme itsemme tilanteeseen, että vaihtoehtoja ei ole.