Tuskinpa kukaan meistä jaksaa enää kovin paljon pohtia Euroopan talouskriisiä. Väsyttää. Ja kuitenkin, juuri nyt, kaiken väsymyksen keskellä on tehtävä se mikä on tehtävissä; huonoista vaihtoehdoista on valittava vähiten huonoja. On rohkeasti katsottava matkan päähän ja yritettävä nähdä niitä hetkiä, jolloin asiat ovat huomattavasti paremmin. Tuo matka on ilmeisesti kuljettava vaivalloisesti: kaksi askelta eteenpäin ja yksi askel taaksepäin, kaksi askelta eteenpäin…
Kun pikkuhiljaa eri maissa päästään oikeaan tekemiseen, on syytä myös lisätä sen analysoimista, mitä tässä oikein nyt tapahtuikaan. Melko selkeä kuva laiminlyönneistä ja virhearvioinneista on jo saatukin kokoon. Liian vähän on kuitenkin puhuttu niistä yksilöllisistä ja kollektiivisista psykologisista seikoista, jotka ovat olleet mukana menneissä ja nykyisissä ratkaisuissa. Jonkin verran sentään on raaputettu kulttuuristen erojen merkitystä erilaisissa talousajatteluissa.
On olemassa pari tekijää, jotka ovat samoja koko Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; toisaalta halu elää kuvitelmissa ja illuusioissa ja toisaalta haluttomuus ottaa vastuuta tehdyistä päätöksistä. Halutaan yhtä, mutta ei haluta toista. Tässä astumme nyt siihen, missä tunnistamme näitä käyttäytymisen piirteitä yksilöissä, myös itsessämme, ja organisaatioissamme. Toivepuhetta on paljon, järkevää suunnitelmallisuutta ja siihen liittyvää vastuunkantoa vähemmän.
Joku minut hyvin tunteva sanoisi jo tässä vaiheessa: ”Mitä kummaa, Lari pohtimassa vastuunkantamista?” Kyllä, kyllä, niin juuri teen. Olen hyvin vastuullinen monissa asioissa ja välillä yllättävän vastuuton toisissa asioissa.
Juuri siksi olen yksi hyvistä asiantuntijoista tunnistamaan sen, milloin lennokas toiveajattelu ja laiska viitsimättömyys saavat aikaan epärealistisen, silmien ummistamiseen perustuvan harhamaailman. Olen myös tuntenut sen, miten kipeää on nähdä totuus omasta itsestä tuossa harhamaailmassa ja ryhtyä korjaustoimiin.
Olipa kyseessä valtio, pankki tai muu yritys, jokaisen johtajan, jokaisen kansalaisen ja työntekijän olisi syytä lukea uudestaan kreikkalaisen (sic!) Aisopoksen satu heinäsirkasta ja muurahaisesta. Kyllä on hyvä soitella auringonpaisteessa, mutta kylmän tullen on parempi, että on valmistauduttu järkevästi. Toisin sanoin sanoen; jokaisella sanalla, tekemisellä ja tekemättä jättämisellä on vaikutuksensa ja seurauksensa. Viisautta on pyrkiä jo etukäteen näkemään mahdollisimman monipuolisesti eri seurausvaihtoehdot.
Tämän sanominen ei suinkaan ole mitään jälkiviisautta, vaan ennakkoviisautta, jolla voidaan estää virhetoistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti