Katselin hiljattain suuren risteilijän rantautumista satamaan. Tuli mieleeni vanha sanonta suurien laivojen hitaasta kääntymisestä. Niinhän se on – hitaasti ja arvokkaasti tuokin kolossi kääntyi satamassa ja laski laituriin, mutta itse asiassa eri kerroksissa miehistö liikkui melko vilkkaasti. Toisaalta kokoonsa nähden muutos mereltä laituriin tapahtui yllättävän nopeasti, satamalaiturilla seisovasta pienestä ihmisestä se näytti vyöryvän vääjäämättömästi päälle. Ison massa hitaus olikin optista harhaa.
Itse seisoin siellä satamalaiturilla ja saatoin hyvin nähdä laivan eri kerroksissa olevista avoimista sivuluukuista kaikenlaista valmistelua ja liikettä. Kapteeni lienee ollut komentosillalla ohjaamassa laivaa, keskittyneenä ja luottaen siihen, että miehistö tietää mitä pitää tehdä. Miehistö valmisteli rantautumisköysiä ja laskusiltoja, ja muutenkin laivan sisällä valmisteltiin maihintuloa eri tavoin. Jokainen alus pitää selvittää viranomaisten kanssa sisään satamaan, erilaista kommunikointia käydään eri suuntiin, joten siinäkin oli oma osuutensa. Itse asiassa miehistöllä näytti olevan kädet täynnä työtä, vaikka laivan liike vaikutti hitaalta.
Ainoat, jotka tuossa tilanteessa saattoivat katsella maisemia ja odotella rauhassa maihinpääsyä olivat asiakkaat, matkustajat. He luultavasti olivat ne, joiden mielestä tuo kaikki tapahtui aivan liian hitaasti, omat suunnitelmat päivän varalle polttelivat jo mielessä. Heidänkin rauhallisuutensa perustui siihen luottamukseen, että miehistö ja kapteeni tietävät mitä tekevät.
Mitä oppimista tuossa kaikessa on muutoksen johtamiseen yrityksissä? Ainakin se, että kaikki sujui hyvin kun jokainen tiesi tehtävänsä, oli siihen valmistautunut ja toiset saattoivat luottaa siihen, että jokainen hoitaa oman tonttinsa. Erona on se, että yritysmaailman muutoksia varten ei voida harjoitella etukäteen, mutta ei jokainen maihinlaskukaan ole samanlainen – ympäristötekijät, satama ja sen ruuhkaisuus sekä sää ovat aina erilaisia ja vaikuttavat toimintaan.
Rakenteet ja järjestelmät – moottorit, ohjaus, viestintäjärjestelmät ja niiden moitteeton toiminta ja koordinaatio antavat hallinnan tilanteessa. Mikäli joku näistä pettäisi ja kerrostalon kokoinen kolossi rysähtäisi hallitsematta laituriin, vahinko oli valtava. Siksi niitä on jatkuvasti huollettu ja pidetty ajan tasalla. Kuinka on omien johtamisjärjestelmienne laita, palvelevatko ne strategian mukaista tarvetta vai onko niissä huoltamattomia osia?
Ohjatessa käytetään sopivassa suhteessa eteenpäin ja sivulle suuntautuvaa liikettä jotta ympäristö, laivan oma energia ja liike, veden virtaukset ja mahdollinen tuuli eivät vie laivaa väärään suuntaan. Tarpeen tullen myös peruutetaan, jos vauhti näyttää kiihtyvän liikaa ettei hallinta häviä. Ohjausliikkeet pitää myös pitää sopivan kokoisina – kun iso laiva lähtee johonkin suuntaan sitä ei ihan heti nykäistä takaisin. Ei muuten kyllä pienempääkään venettä. Pienetkin ohjausliikkeet tuntuvat kokonaisuuden kannalta sataman ahtaassa ympäristössä isoilta.
Ennen kaikkea ihailin sitä sulavuutta ja hallintaa, jolla kaikki tapahtui. Eri näkökulmista muutos oli joko nopeaa tai hidasta, mutta se johti toivottuun tulokseen. Pitäisikö meidän yrityksissäkin pyrkiä paremminkin hallittuun liikkeeseen ja optimoituun vauhtiin kuin äärimmäiseen nopeuteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti