maanantai 5. joulukuuta 2011

Arkki

Ville Lähdesmäki

Elämme vavisuttavia aikoja. Maailmalla tapahtuu isoja asioita, ja kotimaassammekin olemme seuranneet yhteiskuntamme mielen mallien uudelleen organisointia. Murrosaikoina ei oma viisaus riitä, joten on helpottavaa palata ikiaikaisten tarinoiden pariin ja etsiä sieltä viisautta.

Kaikille tutussa tarinassa Nooa, alkukielellä hepreaksi nimi tarkoittaa lepoa, sai ottaa vastaan mahdottoman tehtävän. Maailmaa uhkasi vedenpaisumus, mutta elämä piti säilyttää. Hänelle annettiin tehtäväksi rakentaa arkki, jonne hänen perheensä ja kaikki maailman eläinlajit tulisi koota turvaan. Ei ihan helppo juttu, otaksun. Nooaa, tuota viininviljelyn perustajana pidettyä yrittäjähenkistä kaveria, onkin kutsuttu uskon vertauskuvaksi.

Ketkä olisivat tänään Suomessa uskon vertauskuvia? Kuka voisi rakentaa arkin, jossa Suomi selviäisi tulevasta vedenpaisumuksesta. Kuka on meidän Nooa?

Väitän, että Suomen pelastus on Nooan kaltaisissa ihmisissä, jotka eivät pelkää ottaa vastaan mahdottomia haasteita, yrittää ja uskoa tulevaan. Onneksi kenenkään ei tarvitse olla Nooa yksin, vaan voimme yhdessä luoda Nooa-kulttuurin.

Millainen kohtalo sitten nooa-tyyppejä odottaisi? Muusikko Petri Lassila laulussaan Arkki tavoittaa mielestäni jotain oleellista Nooana olemisesta:

"Ne ei ota mukaan kelkkaan. Outo vain jotain väsää, mikä ei elätäkään."

Monesti heitä, jotka tekevät asioita vakaumuksensa mukaan ja toisin kuin muut pidetään outoina. Myös riskejä ottavalle rahaa ei tule kuin virkamiehelle, vaan elanto on kiven alla.

"Tekisi työnsä niin kuin muutkin, nukkuisi yönsä, hankkisi ammatin."

Olisi helppoa vain tehdä työnsä ja jättää isot kysymykset muiden harteille. Ei tarvitse ottaa kantaa tai laittaa itseään likoon.

"En oikein saa otetta mistään, tuleva tulva miettimään pistää."

Toisaalta yrittävä kohtaa hetkensä, jossa homma ei ole enää omissa käsissä. Maailma käy yli ymmärryksen.

"Olen täynnä hyvää tahtoa, niin pitkään kuin jaksan. Sen jälkeen sitten ei, jääkään mitään, ahdistuksissani teen parhaani."

Nooa-tyypit joutuvat laittamaan kaiken peliin. Täytyy vain toivoa parasta ja luottaa, että oma juttu kantaa. Tie ei ole helppo: saattaa menettää kaiken, ja silti on noustava uudestaan ja uudestaan.

Lopulta on uskottava ja luotettava, että omat siivet ja ideat kantavat. Tie ei ole helppo, mutta Suomen vuoksi se kannattaa kulkea. Yhdessä Nooan kanssa lopulta liitymme kuoroon:

"Mutta saattepa nähdä, vielä tämän maailman parannan. Saatte vielä nähdä, että tämän arkin rakennan. Saatan olla hullu ja ehkä huolimaton, mutta en ainakaan uskoton."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, erityisesti kaikille nooille!

1 kommentti:

Hietsu13 kirjoitti...

Kiitos, Ville! Upea ja voimaannuttava näkökulma. Tekstisi antoi minulle tänään voimia uuden kirjan luonnosteluun. Kirjat syntyvät Nooan tyyliin, ilman kuukausipalkkaa. Silti kirjoitustyö palkitsee, muuttamalla maailmaa ja ainakin kirjoittajaa.

Karoliina M