Painavia uutisia ja kevyitä tulkintoja

Petri Lehtipuu

Loppuvuoden pääuutisten kevennykseksi ajattelin tulkita niiden taustoja vapaasti, hyödyntäen puujalkaisia aasinsiltoja, hevosmiesten tietotoimistoa sekä assosiaatioita työyhteisöjen kehittämiseen ja kuluvaan vuodenaikaan. 

”Epäilty valelääkäri tahkosi yli miljoonan tulot” (Kaleva.fi 14.11.)
Ennen kuin viranomaiset vihelsivät pelin poikki, epäilty valelääkäri Laiho ehti kääriä sievoisen summan rahaa. Tämä johtuu siitä, etteivät asiakkaat osanneet epäillä häntä. Monet potilaat jopa pitivät siitä, että lääkäri vaikutti avoimelta ja keskustelevalta. Suosittelemme lääkäriopintoihin lisättäväksi vuorovaikutustaitojen osuutta, jotta valelääkärit eivät vastedes pääse erottumaan niiden avulla positiivisesti ja siten pitkittämään kiinni jäämistään.

”Näin kuntauudistus etenee” (Kuntalehti.fi 18.11.)
Ensi vuoden alussa kunnille esitetään vaihtoehdot, joita kuntarakennetta pohtinut työryhmä on pohtinut. Arvelemme, ettei ole mitään perää siinä huhussa, että kaikki Suomen kunnat yhdistetään yhdeksi kunnaksi, jonka nimeksi tulee Helsinki. Tällöin syntyy käsite ”yhteiskunta”, jota hallitsee määräajoin valittava viranhaltija. Viranhaltijan nimike poromestari on kompromissi etelän ja pohjoisen edustajien ehdotusten välillä. Tietomme mukaan nimikettä ehdotti Korvatunturin edustaja.

”Velkakriisi luikerteli euroalueen ytimeen” (Helsingin Sanomat 25.11.)
Jouluna kaikkien pitäisi olla kuin veljet keskenään. Tänä vuonna sanontaa on hieman tarkennettu. Uusi määrittely kuuluu: ”jouluna euromaat ovat kuin veljenpojat keskenään”. Tällä ei tarkoiteta Tupua, Hupua ja Lupua. Kyse on sanonnasta ”velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.”

”Karppaajat ällistelevät ympärillään sinkoilevia natsikortteja” (MTV3.fi 7.12.)
Godwinin lain mukaan nettikeskustelut laajentuessaan ajautuvat ennemmin tai myöhemmin umpikujaan, kun joku heittää peliin ns. natsikortin, eli käyttää epäasiallisesti Hitleriä tai natseja argumenttina. Varusteleka.fi on ottanut vinkistä vaarin ja myy pelikorttimuovista tehtyjä natsikortteja hintaan 0,90 e/kpl. Arvelemme, että joulunalusajan varastokuljetuksen yhteydessä on sattunut jokin ongelma, koska mitä ilmeisimmin lasti kyseisiä natsikortteja on sinkoillut karppajajoukkoon. Toivotamme samalla kohtuullisuutta ja ruokarauhaa joulupöytiin.

”Putin: iloitsen nuorten mielenosoituksista” (Iltasanomat.fi 15.12.)
Venäjän presidentti- ja pääministerikortteja (käyntikortteina) ahkerasti käyttävä Vladimir Putin on tyytyväinen. Hän on vakuuttunut siitä, että ”putinilaisen valtakoneiston” seurauksena nuoriso on ilahduttavasti aktivoitunut ilmaisemaan mielipiteensä.  Myös Suomessa muutaman organisaation johtajien tulisi vastaavasti iloita siitä, että ilmapiirimittauksissa ihmiset ovat aktivoituneet huomaamaan, että johtaminen on kuin musiikkia. Nimittäin näiden mielestä johtaminen on kuin harmonikasta. Toisia johtajia tarvitaan kovasti eikä heitä pidä passittaa laulukuoroon.

”Presidenttipelin mysteerit - näitä kukaan ei ole kysynyt” (Aamulehti.fi 17.12.)
Aamulehti pohtii, mistä ihmeestä media keksii presidenttiehdokkaille vielä järkevää kysyttävää ja tolkullisia tehtäviä likipitäen kokonaiseksi kuukaudeksi? Kaikki ehdokkaat ovat jo uutisvuotokierroksensa käyneet ja osoittaneet riittävää huumorintajua, mitä ymmärrykseni mukaan kansa erityisesti odottaa. Jos tulevaisuus olisi helposti ennustettavissa, mitään radikaaleja uusia teemoja ei tarvittaisi tulevissa vaalikeskusteluissa. On kuitenkin toivottavaa, että ehdokkailla on kykyä osoittaa johtajuutta sellaisten tilanteiden esiin tullessa, jotka ovat täysin yllättäviä.

”P-Korea suree kuollutta johtajaansa” (Yle.fi/tekstitv 19.12.)
Saman aamun haastattelussa Ministeri Erkki Tuomioja oli kuitenkin ehtinyt esittää, että ”kukaan ei jää kaipaamaan Kim Jong-iliä” (Yle.fi/tekstitv). Ristiriita on ratkaistavissa ainoastaan joululaulun ja urheilutiedon avulla ja hyvää mielikuvitusta käyttäen. Oletamme, että Tuomiojan mielessä on ollut monen hoilaama joululaulun säe ”En kaipaa kultaakaan.” Hän lienee ajatellut Kim Jong-ilin vuosina 1982 ja 1986 Asian Games –kisoissa voittamia pituushypyn kultamitaleita. Mutta kyseessä on eteläkorealainen elossa oleva urheilija eikä pohjoiskorealainen golf-diktaattori - joka löi jo elämänsä ensimmäisellä golfkierroksella 11 hole-in-onea. Jatkamme asian selvittelyä ja toivotamme Pohjois-Koreaan rauhan ja vapauden täyttämiä aikoja.

”Unelmatyöpaikalla on pullantuoksua” (tyopiste.ttl.fi 7.12.)
Kirjamessujen kävijät kirjasivat post-it-lapuille ajatuksiaan lokakuun lopun Kirjamessuilla. Monet ideat unelmatyöpaikasta olivat hyvin yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa. ”Ei kannusteta eikä pakoteta liialliseen työntekoon”, ”Jossa voin oman persoonani kautta tehdä työtä – koko sydämellä”, ”Vapautta ja vastuuta”, ”Ei murjotusta, ei vähättelyä. Kuuntelua, kiitosta ja tasapuolisuutta”, ”Ihmiset tietävät, miksi ovat tänäänkin työpaikalle tulleet”.  Siinä hyviä eväitä alkavalle uudelle vuodelle!

Talousdebattia around the clock

Markku Laitinen

Olen yleensä hyväuninen. Eräänä marraskuun yönä kuitenkin heräsin eksoottiseen aikaan kello kolmen maissa. Valvoin pari tuntia pirteänä kuin peipponen. Nykyään aika ei yleensä käy pitkäksi mihinkään aikaan vuorokaudesta - aina riittää puuhaamista, on suorastaan valinnan vaikeutta. Valitsin tällä kertaa kuunnella yöradiota, YLE Puhetta. 


Ohjelman aihe oli ajalle tyypillinen: Euroopan velkakriisi. Aihe, josta kuulemme halutessamme tauotta päivittäin niin paljon, että kansalaisia on jo kuukausia pyörryttäneet erilaiset monenkirjavat kriisin ratkaisumallit.

Ohjelmassa oli mielenkiintoisia vieraita - tutkijaa, kansalaisjärjestöaktivistia ja talousproffaa. Puhuttiin porvarillisten arvojen unohtumisesta ja niiden inflaatiosta viime vuosina. Perinteisten porvarillisten arvojen tilalle on viimeisten reilun 20 vuoden aikana kehittynyt järjestelmä, jota kukaan ei hallitse ja joka palvoo kyltymätöntä mammonan epäjumalaa. Porvarilliset arvot – kuten kohtuullisuus, säästäväisyys ja markkinatalouden terveet lainalaisuudet – korvattiin kuplataloudella. Siitä kuulin jo lapsuudessani tarinassa "hullumies Huittisista" - syö enemmän kuin tienaa.

Yle Puheen tarjoama ohjelma ei ollut järin dialoginen eikä siksi tarkoitettukaan. Debatti oli tiukkaa. "Porvarillinen maailmankuva on voittajan strategia", sanoi yksi ohjelman keskustelijoista, professori Paul Lillrank.  Lillrankin Maailman parantaja -kirjoitus on avannut EVA:n uuden pamflettisarjan ja synnyttänyt värikästä keskustelua muun muassa Kauppalehden blogissa.

Maailman parantaja on lukukokemuksena mielenkiintoinen. Kirjoituksen esipuheen kirjoittaneen EVA:n johtajan Matti Apusen kirjoitukseen voi monelta osin yhtyä:

"Hyvin argumentoidun arvokeskustelun tarve on polttava. Julkisen debatin ylilyönnit ja aggressiiviset sävyt ovat korostuneet ja koventaneet asenteita. Lillrankin tekstissä on kaikki hyvän pamfletin ominaisuudet. Se on kärkevä, huolellisesti ajateltu ja tarjoaa konkreettisen ratkaisumallin. Lillrankin resepti parempaan tulevaisuuteen pitää sisällään asioita, joiden pitäisi olla ajattomia myyntimenestyksiä: terve järki, vastuu, elämänhallinta, yhteistyö."

Ikävä kyllä nuo ajattomat myyntimenestykset – terve järki, vastuu, elämänhallinta ja yhteistyö – tuntuvat olevan tällä hetkellä hakusessa. Edesmennyt dramaturgian opettajani, lahjakas Reko Lundan, kirjoitti näytelmän repliikin, jonka Keijo Komppa aikoinaan vahvasti tulkitsi Suomen kansallisteatterissa.  Repliikin sanat kuuluvat korvissani: ”Älä hermostuta markkinavoimia."

Arkki

Ville Lähdesmäki

Elämme vavisuttavia aikoja. Maailmalla tapahtuu isoja asioita, ja kotimaassammekin olemme seuranneet yhteiskuntamme mielen mallien uudelleen organisointia. Murrosaikoina ei oma viisaus riitä, joten on helpottavaa palata ikiaikaisten tarinoiden pariin ja etsiä sieltä viisautta.

Kaikille tutussa tarinassa Nooa, alkukielellä hepreaksi nimi tarkoittaa lepoa, sai ottaa vastaan mahdottoman tehtävän. Maailmaa uhkasi vedenpaisumus, mutta elämä piti säilyttää. Hänelle annettiin tehtäväksi rakentaa arkki, jonne hänen perheensä ja kaikki maailman eläinlajit tulisi koota turvaan. Ei ihan helppo juttu, otaksun. Nooaa, tuota viininviljelyn perustajana pidettyä yrittäjähenkistä kaveria, onkin kutsuttu uskon vertauskuvaksi.

Ketkä olisivat tänään Suomessa uskon vertauskuvia? Kuka voisi rakentaa arkin, jossa Suomi selviäisi tulevasta vedenpaisumuksesta. Kuka on meidän Nooa?

Väitän, että Suomen pelastus on Nooan kaltaisissa ihmisissä, jotka eivät pelkää ottaa vastaan mahdottomia haasteita, yrittää ja uskoa tulevaan. Onneksi kenenkään ei tarvitse olla Nooa yksin, vaan voimme yhdessä luoda Nooa-kulttuurin.

Millainen kohtalo sitten nooa-tyyppejä odottaisi? Muusikko Petri Lassila laulussaan Arkki tavoittaa mielestäni jotain oleellista Nooana olemisesta:

"Ne ei ota mukaan kelkkaan. Outo vain jotain väsää, mikä ei elätäkään."

Monesti heitä, jotka tekevät asioita vakaumuksensa mukaan ja toisin kuin muut pidetään outoina. Myös riskejä ottavalle rahaa ei tule kuin virkamiehelle, vaan elanto on kiven alla.

"Tekisi työnsä niin kuin muutkin, nukkuisi yönsä, hankkisi ammatin."

Olisi helppoa vain tehdä työnsä ja jättää isot kysymykset muiden harteille. Ei tarvitse ottaa kantaa tai laittaa itseään likoon.

"En oikein saa otetta mistään, tuleva tulva miettimään pistää."

Toisaalta yrittävä kohtaa hetkensä, jossa homma ei ole enää omissa käsissä. Maailma käy yli ymmärryksen.

"Olen täynnä hyvää tahtoa, niin pitkään kuin jaksan. Sen jälkeen sitten ei, jääkään mitään, ahdistuksissani teen parhaani."

Nooa-tyypit joutuvat laittamaan kaiken peliin. Täytyy vain toivoa parasta ja luottaa, että oma juttu kantaa. Tie ei ole helppo: saattaa menettää kaiken, ja silti on noustava uudestaan ja uudestaan.

Lopulta on uskottava ja luotettava, että omat siivet ja ideat kantavat. Tie ei ole helppo, mutta Suomen vuoksi se kannattaa kulkea. Yhdessä Nooan kanssa lopulta liitymme kuoroon:

"Mutta saattepa nähdä, vielä tämän maailman parannan. Saatte vielä nähdä, että tämän arkin rakennan. Saatan olla hullu ja ehkä huolimaton, mutta en ainakaan uskoton."

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, erityisesti kaikille nooille!

Markkinavoimien typerä jumala

Tapio Aaltonen

Markkinavoiminen jumala on typerä. Se toimii reaktiivisesti, itseään vahingoittaen, markkinoita eli omaa reviiriään tuhoten.

Jos joku on joskus ajatellut, että markkinavoimat toimisivat rationaalisesti, viimeistään nyt hän on kääntänyt takkinsa. Ellei sitten itse ole typerys.

Seuraamme päivittäin jatkokertomusta siitä, miten EU:n pää- ja valtionvarainministerit tekevät ratkaiseviksi tarkoitettuja ratkaisuja, joiden ideana on rauhoittaa markkinoita. Seuraavana aamuna avaamme jännittyneinä mediamme. Mitähän markkinat tykkäsivät tästä?

Markkinat ovat oikutteleva pikkulapsi. Niiden reaktiot ovat ennakoimattomia. Osakkeita myydään hermostuneen pelon vallassa. Joku ostaa niitä ajatellen, että nyt on hyvä tilaisuus kääriä kunnon voitot. Korot nousevat ja kriisi syvenee.

Jos joku on joskus ajatellut, että markkinavoimat ovat jotain muuta kuin psykologiaa, niin nyt on korkea aika muuttaa käsitystään. Taloustiede ei ole eksaktia luonnontiedettä. Se on käyttäytymistiedettä.

Tasaisen rauhallisessa tilanteessa markkinoita kannattaa uskoa. Ne vahvistavat hyviä hankkeita ja hylkäävät huonoja. Kaikki tapahtuu hitaasti loivin kaartein.

Kriisivaiheessa markkinavoimat ovat kuin ennakoimaton paholainen. Ne torppaavat pitkän aikavälin suunnitelmat, hallitun kehityksen ja rationaalisen toiminnan.

Esiin nousee vanha koulukuntakysymys siitä, miten paljon yhteiskunnan tulee ohjata markkinoita. ”Markkinat toimivat aina oikein” on yksi vastaus, viime vuosina melko suosittu. ”Yhteiskunnan on otettava oma ohjaava roolinsa” on toinen vastaus.

Viisaus piillee näiden ääripäiden välissä. Aristoteleen hengessä: kohtuullisuus kunniaan.