Itseohjautuva tiimi – luontevasti toteutuva jaettu johtajuus

Aku Toivonen

Johtajuus on viime kädessä ihmisten puolella olemista. Se ei ole abstrakti sankaritarina, vaan ihmisten kohtaamisen ja yhteisen hyvän ymmärtämisen prosessi. Itseohjautuvassa työryhmässä johtajuuden vastuuta ja kunniaa jaetaan mahdollisimman tarkoituksen- ja oikeudenmukaisesti. Määrittelen itseohjautuvuuden tilanteeksi, jossa työryhmän tai tiimin yläpuolella ei ole sisäisesti tai ulkoisesti nimettyä johtajaa tai esimiestä.

Itseohjautuva tiimi toimii parhaimmillaan jaetun johtajuuden ymmärryksen ja tiimin ulkopuolelta tulevan valmentajuuden voimin. Jaetulla johtajuudella pyritään sekä ihmisten hyvinvointiin että organisaation taloudelliseen menestykseen.

Itseohjautuva tiimi syntyy luottamuksesta ryhmän jäseniin ja heidän vilpittömään läsnäolohalukkuuteensa. Keskinäinen luottamus, arvostus, avoimuus ja kunnioitus ovat ensisijaisen tärkeitä. Ilmapiirin on tuettava sitä, että saadaan turvallisin mielin oman väen viisaus esiin.

Alkuvaiheessa jokainen tiimin jäsen keskittyy tehtävään, jonka perusteella hänet on tiimiin valittu. Olennaista on syventyä yhteiseen perustavoitteeseen antamalla siihen oma asiantuntijuutensa. Laittaessaan peliin sen mitä oikeasti osaa, luo myös kuvaa johtamisaluevahvuudestaan.

Toiminnan jatkuessa tilanteet alkavat vaatia johtajuutta ja erityistä vastuunkantoa. Kulloisenkin tilanteen parhaiten hallitseva ottaa johdon vastuun käsiinsä ja johtaa tiimiä eteenpäin. Tämä koskee sekä ihmisten johtamista että asioitten johtamista.

Kun johtamisen vastuu on vuorollaan kullakin tiimin jäsenistä vastuualueesta riippuen, muut saavat keskittyä omiin asiantuntijatehtäviinsä. Tämä edellyttää sitä, että vastuualueet on tunnistettu ja osaaminen valjastettu niin, että tarvittaessa on mahdollista antaa johtamisvastuu kullekin tiimin jäsenelle.

Parhaassa tilanteessa itseohjautuva tiimi näkee rivistönsä edessä aina kuhunkin tilanteeseen sopivan johtajan, joka astuu oman vastuualueensa kohdalla eteen ja vastuualueen vaihtuessa palaa takaisin riviin antaen tilaa uuden tilanteen vaatimalle johtajalle. Tiimin jäsen saa vastuuta kun on oman osaamisalueen aika, ja hän saa palata riviin kun on jonkun muun aika ottaa johtamisvastuu.

Itseohjautuva tiimi ei siis sisällä – eikä sen yläpuolella ole – yksittäistä nimettyä johtajaa tai esimiestä. Toiminnan kehittymisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että tiimillä on ulkopuolinen valmentaja, jonka kanssa käydä keskustelua tulevaisuudesta, näkökulmista ja erilaisista työtavoista. Valmentaja ei ota toiminnan johtamisvastuuta, eikä hän ole tiimin jäsen, vaan hän valmentaa tiimiläisiä sekä yksilöinä että koko tiiminä.

Toimiva malli on myös se, että valmentaja toimii aluksi tiimin jäsenenä sen keskiössä, ja alkaa sen jälkeen voimaannuttaa tiimin jäseniä asteittain. Jäseniä tuetaan tunnistamaan omat vahvuutensa. Aluksi valmentaja on siis kanssatoimija, kollega, dialogin herättäjä ja vahvuuksien tunnistaja, ja lopulta hän irtaantuu tiimistä sen ulkopuolelle ryhmän tukijaksi. Tässä vaiheessa tiimi itsenäistyy ja toimii itseohjautuvasti. Valmentajasuhdetta kannattaa tämänkin jälkeen vielä jatkaa – valmentaja ei vaan ole enää tiimin sisäinen jäsen.

Olennaista on antaa tiimin moniäänisyyden kuulua tasapainoisesti. Avoimuus, keskinäinen arvostus ja toisen tukeminen on kaiken lähtökohta. Siirtymällä hierarkkisesta johtamisesta jaettuun johtajuuteen edesautetaan sitoutumista ja innovatiivisuutta organisaation toiminnassa.

Itseohjautuvuus ei ole itse tarkoitus, mutta joillekin työryhmille se voi olla ainut ja samalla jopa paras mahdollinen. Se on luontevasti toteutuvaa jaettua johtajuutta. Uskon, että tulevaisuudessa tullaan lisääntyvässä määrin hyödyntämään tiimin sisäisen vaihtuvan johtajuuden antia.