maanantai 20. kesäkuuta 2011

Murkakel – muutu jo maailma!


Murkakel on perheemme oma kirosanan tapainen huuto, sopiva joka tilanteessa. Se tarkoittaa muurikaakelia. Opimme sanan kesälomareissulla tukholmalaisen pakettiauton kyljestä. Voihan murkakel, kun mä haluan muuttaa koko maailman! Olen tullut tietoiseksi hyvin voimakkaasta, mutta pitkään unholassa uinuneesta tarpeestani muuttaa maailman menoa. Ja nyt aloitan sinusta ja ehkä vähän itsestäni.

Olemme juuri käyneet tukholmalaisessa Junibackenissa, jossa venäläispariskunnat käyvät vuodesta toiseen kuuntelemassa elämyksellisessä satujunassa Astrid Lindgrenin satujen juonia – ilman lapsia! Eli kuvittelen heidän lukevan kirjailijan tuotantoa päivittäin suurennuslasi kourassa, jotta he osaisivat lukea kirjoja oikein äänenpainoin ja kokemuksen syvällä rintaäänellä tuleville lapsilleen. On aika harvinaista, että jaksan itse lukea lapsilleni jonkin sadun alusta loppuun. Juuri lukijana haluaisin oppia keskittymään ja että muutkin oppisivat tekemään niin. Luitko tähän asti keskittyneesti? Hengitä syvään ja jatka loppuun asti, tsemppiä!

Haluan että blogeja lukevat menisivät pintaa syvemmälle, kuten uskon venäläispariskuntien menneen. En toivo vähempää kuin, että blogi jonka kirjoitan tullakseni kuulluksi ja nähdyksi, hyvällä tavalla ymmärretyksi, saisi lukijan vielä pohdiskelemaan, viemään ajattelua syvemmälle sekä kehittämään yhdessä kanssani jotain uutta ja inspiroivaa.

Ville Lähdesmäen blogi (14.4.) oli esimerkiksi lähtölaukaus omalle haaveilulleni, että joskus bloggailukin voisi olla sellaista dialogia joka veisi eteenpäin toimintaan (diaethokseen) ja sitä kautta kokemusten jakamiseen tunnetasolla toisten kanssa (diapathokseen). Ja sitä kautta syntyisi syvällistä uutta ymmärrystä ja eettistä toimintaa. Jokainen kun kirjoittaessaan syventyy vain omaan aiheeseensa ja murto-osa (hutiloiden luetusta) ajatustuotannosta siirtyy mihinkään maailmaa oikeasti muuttavaan toimintaan. Joko nuo sivistyssanat karkoittivat sinut, vai oletko yhä mukana kunnioitettu Lukijani?

Ryhdyin aikoinani lukemaan kieliä ja laajentamaan kulttuuritietouttani juuri siksi, että halusin ihmisten ymmärtävän toinen toistaan – syvällisesti. Ennen uskoin, että tämä on ideaalitila, johon kaikki pyrkivät. Kunnes ymmärsin, että meitä on tässä suhteessa hyvin erilaisia ihmisiä. Joillekin on tärkeätä erottaa meidät heistä, jotta voisivat pitää yhtä ”meidän” kanssa. ”Heitä” ei tarvitse ymmärtää. Jamppa X saattaisi olla onnellinen mies, jos vain kaikki muut kuin omat lähimmät ihmiset painuisivat hornan kuuseen. Ei häntä tai hänen kaltaisiaan kiinnosta aloittaa dialogia, joka johtaa uuteen toimintaan ja tunnetason kohtaamiseen. On niitä, jotka haluavat dialogista vain itseään hyödyttävää tietoa, jotka osaavat kapean alueen perusteellisesti, mutta jakavat toisille omasta tietämyksestään peräti nihkeästi. Puhu heille dialogista ja kerro, miksi se kannattaa. On myös aika hankala saada mukaan entisen opettajani kaltainen yksilö, joka näki kyllä tarpeen syventyä asioihin ja kanssakäymiseen kunnolla, mutta onnistui aina luomaan hätäisillä tulkinnoillaan draaman tai jopa riidan. Tarvittiin vain jonkun koleaksi tulkittu katse ja vihainen takaisinmulkoilu alkoi. Lapsena vielä uskoin, että hän oli poikkeus.

Jos itse tällaisena rauhaa rakastavana dialogin, diaethoksen ja diapathoksen puolesta liputtavana haluan muuttaa maailmaa, ja nyt ensin saada SINUT lukemaan ja bloggaamaan suuremmin, syvemmin ja vaikuttavammin, niin miten voisin siinä onnistua, kerro! Voi murkakel, kirjoitathan kommentin?

7 kommenttia:

mustikka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kaija H kirjoitti...

Kiitos Jutta; murkakel - asiaa kirjoitit. Maailma muuttuu yksilöiden oivallusten verran kerrallaan, mutta koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Ollaan muutoksen moottoreita...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Kaija kommentista! Minusta muutoksessa on tärkeää, että on matala kynnys kirjoittaa ja että voi kirjoittaa myös keskeneräisiä tai jopa huonoja ajatuksia. Niistä voi nimittäin syntyä jotain ihan huikaisevia oivalluksia. Meiltä suomalaisilta puuttuu varmaan mokaamisen pelossa sellainen ihan letkeä ajatusten heittely. Kaipaisin että me moottorit kuuntelisimme toistemme ääniä ja yrittäisimme saada suunnilleen saman suunnan matkalle.

Leila kirjoitti...

Hei Jutta, onnea uudelle novetosblogistille! Olemme Ollin kanssa kohta lähdössä Assisiin pitämään enneagrammikurssia, jossa teemana on sosiaalinen pääoma. Jotta sosiaalinen pääoma rakentuisi ja maailma muuttuisi tarvitaan mielestäni 'bonding & bridging' , sekä luontaista bondaamista että vähän vaativampaa sillanrakentamista uusiin suuntiin. Onnellista kesää! Leila

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Jutta! Minä uskon sanan voimaan. Uskon, että kirjoittaminen - ja dialogi - voi todella muutta maailmaa. Läsnäiloa ja rohkeutta elämääsi:) Marketta

Jutta kirjoitti...

Kiitos Leila ja Marketta, kun luitte ja kommentoitte. Me tarvitsemme vahvistusta olemassaolollemme, ajatuksillemme ja tunteillemme ja sitä on varmaan tuo bonding parhaimmillaan. Olispa kiva tulla Assisiin kuulemaan, mitä kaikkea enneagrammi tuo tuohon sosiaalisen pääoman teemaan lisää. Ja kyllä Marketan tavoin uskon sanan muuttavan maailmaa, mutta olen nykyään niin malttamaton, kärsimätön ja innoissani. Täytyy vaan rohkeasti lähteä rakentamaan niitä siltoja.

AakaPaaka kirjoitti...

Kiitos Jutta! Haluan uskoa - niin kuin sinäkin - että dialogi ja kohtaaminen muuttaa ihmisiä ja sitä kautta maailmaa. Joskus uuvun kohtaamattomuuteen ja lamaannun = Se on huono, eikä auta ketään. Tällaiset blogit tuovat toivoa ja energiaa:) Kiva kun pidät blogia. Seuraavaa odotellessa....
t. Minna