Lähikorjaamo

Tapio Aaltonen

Huolsin auton lähikorjaamossa. Vaimo oli tehnyt saman ja kehunut poikien ammattitaitoa ja mukavuutta. Näin vakuuttavan suosituksen jälkeen lähdin etsimään paikkaa. Piha oli kuoppainen ja sateen jäljiltä liejuinen. Erimerkkisiä ja -ikäisiä autoja seisoi aidan vieressä. Arvuuttelun jälkeen tunnistin oven, josta pääsi sisään halliin. Porukan ydinintohimo ei selvästikään ollut siivoaminen.

Hallin vieressä oli puolentoista metrin levyinen palvelutiski, jonka taakse lampsi hyväntuulinen nuorimies. Aika järjestyi jo parin päivän päähän. Määräaikaishuolto hoidettiin. Mittarivalon pikku häiriökin tuli kuntoon, vaikka edellisellä kerralla isossa korjaamossa yrityksistä huolimatta ei tullut. ”Joo, tässä merkissä ne piuhat on vähän erikoisessa paikassa”, kaveri totesi, kun kiittelin. Poikien osaaminen ja laitteet olivat kohdallaan.

Miksi minulle jäi hyvä fiilis? Miksi oli mukava lähteä ajamaan bändin treeneihin? Kaksi syytä. Autoni sai täsmälleen sen, minkä se tarvitsi, tuli huolletuksi. Ja minä sain sen, minkä tarvitsin, palveluhenkisen, informatiivisen ja kiireettömän kohtaamisen kahden asentajan kanssa.

En tiedä, mikä on poikien visio. Ehkä he haluavat jossain vaiheessa korjaamon, jolla on näyttävät tilat ydinkeskustan läheisyydessä, kiiltävät lattiat, valkoiset seinät, lasia ja kromia. Ehkä. Tai ehkä he jatkavat tällä tiellä, keskittyvät tekemään hommansa hyvin ja kohtaamaan asiakkaansa yksilöllisesti.

Tyylikkäillä ja supersiisteillä korjaamoilla on paikkansa, tietenkin. Pointtini on universaalimpi. Jos kaikki palvelut ovat standardoituja, steriloituja, skaalattuja, kuohittuja, normitettuja ja toistensa kaltaisia, niin jotain elämää suurempaa katoaa. Tarvitsemme yksilöllisiä ja räätälöityjä ratkaisuja kauppoihin, palveluihin, julkiselle sektorille, eläkekysymyksiin ja firmojen henkilöstökäytäntöihin.

Koska ihmiset ovat erilaisia.

Entä korjaamolasku? Se oli alle puolet siitä, mitä olin ennen maksanut.