Elämää maailman parhaassa maassa

Pentti Martiskainen

Kesken loppukesän köyhää uutistarjontaa iski Newsweek-lehti todellisen pommin tietoisuuteemme: Suomi on maailman paras maa! Se tuli yllätyksenä ja pyytämättä, aivan kuin vaalirahat poliitikoille. Emme ole vielä ehtineet toipua tästä tiedosta ja hämmästys on laajaa. Uutistarjonnassakin jopa Matti Nykänen, Arto Merisalo, Jarmo Korhonen ja muut kestoaiheet joutuivat sisäsivuille.

Selittely ja spekulointi ovat tietysti käynnissä kaikkialla, ei vähiten niissä kilpailijamaissa, jotka jäivät taaksemme. Ymmärrettävästi ainakin ruotsalaisia tulos harmittaa kovasti. Mutta mistä tämä vaikuttava menestys sitten oikein johtuu? Ja miten me tavalliset suomalaiset sen arjessamme huomaamme?

Koulutus oli tärkein syy hyvään sijoitukseen. Siinä olemme ykkösiä maailmassa. Sen olemme jo aiemminkin kuulleet eri tutkimusten tuloksissa. Meillä on siis ylivertaisen hyvä koulutusjärjestelmä. Tämä tosiasia avaa arvaamattomia mahdollisuuksia kunnille ja opetusviranomaisille. Tulevaisuudessa voi turvallisin mielin vähentää opettajia, lomauttaa heitä suruttomasti, suurentaa opetusryhmien kokoa, vähentää opetustunteja, sulkea kouluja ja toteuttaa muita kunnanisien suosikkitoimia säästöjen aikaansaamiseksi. Kyllähän maailman paras koulujärjestelmä tämän kestää. Samalla voidaan vähentää myös yliopistojen määrää ja niiden rahoitusta. Kyllähän järjestelmä ja tämän kestää. Ja jos ei kestä, meille riittänee joku vähän huonompikin sijoitus kansainvälisessä kilpailussa.

Elämänlaatu on toinen menestyksemme kulmakivistä. Siinä olemme maailman neljänneksi parhaita. Tasa-arvo, köyhyyden puuttuminen, yksityisen kulutuksen taso, fyysinen elinympäristö ja taloudellinen turvallisuus ovat niitä hienoja asioita, joista menestys koostuu. Kokemamme totuus ei vain aina tunnu yhtä juhlavalta. Kun arjessa näkyy puutteita tasa-arvossa muuallakin kuin kirkossa, köyhyyttä ilman romanialaisia kerjäläisiä ja työttömyyttä TE-toimistojen jonojen ulkopuolellakin, ei aina tunnu maailman parhaalta. Estääkö vertailukohtien puuttuminen meitä tekemästä oikeita arvioita tilanteestamme? Olisiko syytä suurempaa tyytyväisyyteen valittamisen sijasta?

Poliittinen ympäristö oli tutkimuksessa kolmas menestysalueemme, sijoitus viides. Vapaus, rauha ja poliittisen järjestelmän vakaus ovat ehdottaman tärkeitä koko yhteiskunnan peruspilareita ja luovat edellytyksiä menestykseen muillakin sektoreilla. Vakaa poliittinen järjestelmä antaa näköjään monille poliitikoille mahdollisuuden keskittyä vaalirahoituksen, sisäpiirietujen, hallituspaikkojen, poliittisten virkanimitysten, sukupuolineutraaliin avioliiton ja muiden erityisen tärkeiden asioiden puimiseen. Voisiko siis yksi maailman parhaista poliittisista järjestelmistä pitää sisällään myös maailman parhaita poliitikkoja. Toivoa sopii.

Talouden dynaamisuuden ja terveyden suhteen emme olleet ihan kärkisijoilla. Kuolemme liian nuorena ja taloutemme menestys on liian kapealla pohjalla. Molempiin asioihin yhteiskuntamme päättäjät yrittävät vaikuttaa. Toiseen vaikutetaan edistämällä julkisen terveydenhuoltojärjestelmän rapautumista, ja toiseen lisäämällä yritysten verorasitusta. Pienyritysten tappamiseen riittää kyllä jo olemassa oleva käsittämätön byrokratiakin. Lupaavalta vaikuttaa, siis Sveitsin ja Ruotsin näkökulmasta. Seuraava tutkimuskierros vienee palkintosijat uusjakoon.

Mutta nyt voimme nauttia täysin siemauksin elämästä maailma parhaassa maassa. Ehkä lämmin kesäkin tuli mukana tässä kaupassa. Lyhytkin vierailu jossain listan häntäpään maassa vakuuttaa jokaisen siitä, että asiat ovat meillä oikeasti maailman huippua.

Olkaamme siis iloisia ja tyytyväisiä. Perusteet sille ovat olemassa.