Suomi on ykkönen, Suomi on paras!

Lari Junkkari

Kylläpä kelpaa: lämmin, kunnon kesä ja Newsweekin listaus, jonka mukaan Suomi on paras maa maailmassa! Vai miten tuon kaiken kanssa on? Otsikoita saadaan ja puhetta riittää työpaikan taukotilassa. Koko totuus ei kuitenkaan ole noin yksioikoinen, vaan kaikkeen astuu hyvällä tavalla suhteellisuus.

Toki toivotan tervetulleeksi minkä tahansa kansainvälisen vertailun, jossa Suomi sijoittuu hyvin. Pidän itsekin maatamme varsin kelpoisena maana, turvallisena ja mielenkiintoisena niin maisemiltaan kuin kulttuuriltaan. Samalla toivotan tervetulleeksi myös sellaisen tilaston, jossa Suomi ei olekaan kärkikymmenikössä. Eräässä tuollaisessa voittajaksi tuli Ruotsi. Sijaluvut eivät sinällään ole tärkeitä, vaan se, toimiiko tuollainen listaus peilinä, ikään kuin yllykkeenä katsoa omaa maata, kansaa ja sen toimintatapoja rehellisesti ja kriittisesti.

Suomen brändiryhmä iloitsee, mutta yhtä oikeutettu kuin sen mielipide on, on myös jokaisen suomalaisen oma yksilöllinen, kokemuksellinen ja tunneperäinen suhtautuminen maahamme. Kaikki eivät ole nähneet Suomen ”armaita äidinkasvoja” yhtä aurinkoisina. Minä haluaisin tarkastella maamme kehittyneisyyttä ikään kuin keinusta käsin: samalla kun ihastelen ja kehun sitä, samalla hetkellä heilahtaa keinuni: tahdon miettiä myös sitä, mitä vielä olisi tehtävissä. Niin paljon on korjattavaa ja parannettavaa. Hyvinvointivaltion sisällä on liikaa pahoinvointia!

Tarvitaan siis suhteellisuudentajua. Hyvin suhteellisia ovat muun muassa väitteet, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, että meillä on huono tai hyvä ilmasto, että suomalainen koulutus on maailman parasta, että olemme juoppo kansa tai että suomalaisten tuotteiden ja ruuan laatu on aivan erinomaista. Hyviä tai huonoja suhteessa mihin? Millä mittareilla mitattuna?

Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut tilaisuus asua Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa. Se on opettanut suhteellisuutta. Se on tehnyt myös minusta hyvin suomalaismielisen, isänmaallisen. Ja kansainvälisen, kosmopoliittisen. Suomen rakastaminen mahtuu sydämessäni rinnakkain maailmankansalaisuuden kanssa. Jollakin tavalla uskon erään ajattelijan väitteen siitä, että ihminen viihtyy missä vain, jos hän on kotona itsessään, sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Kysymys kaikille suomalaisille: jollet olisi syntynyt suomalaiseksi, minkä maan kansalaiseksi olisit halunnut syntyä? Silti suomalaisuus voi olla ykköstoiveesi. Minun vastaukseni on (-rummun pärrrrinäää-): RUOTSALAISEKSI!