Venäjä, Venäjä, Venäjä

Petri Lehtipuu

Loppukesän keskusteluihin on kuulunut pohdinta siitä, millainen suurvalta Venäjä on ja erityisesti, onko sen talous Hollannin vai Espanjan kokoinen. Jyrki Kataisen Venäjä-lausunto herätti ymmärrettävää huomiota Suomessa, jonkin verran myös itärajan tuolla puolen. Sitä ennen puolestaan ratkaistiin suomalaisten elintarvikkeiden valmistusprosessin hygieniapuutteita, joihin vienti Venäjälle tyssäsi.

Olen viimeksi käynyt Venäjällä Jeltsinin aikaan 1990-luvun puolivälissä, useastikin, mutta Neuvostoliitossa vain kerran Gorbatshovin kauden loppupuolella. Sittemmin olen seurannut Venäjän tilannetta lähinnä median kautta ja Venäjällä käyneiden kertomusten perusteella.

Miten Venäjää johdetaan ja miten sitä pitäisi johtaa? Venäjä luo erittäin vaativan johtamishaasteen jo pelkästään valtavan laajuutensa perusteella eivätkä sen historia ja rakenne monine kansallisuuksineen helpota lähtökohtia. Kiinnostavaksi ja ajankohtaiseksi kysymyksen tekee se, että seuraavat presidentinvaalit ovat edessä vuonna 2012 ja Vladimir Putin voi lain mukaan olla taas ehdolla.

Dmitri Medvedevin presidenttikaudella pääministerin rooli on ollut niin voimakas, että vaikuttaa siltä, että Putin ei todellisuudessa ole luopunut ylimmän vallan käytöstä. Putin on esiintynyt julkisuudessa mielellään erilaisten urheilullisuutta korostavien valokuvien kautta, kun taas Medvedev näyttäytyy enemmänkin asiajohtajana. Virallisesti johtajakaksikko on suurissa asioissa yksimielinen.

Pieni näkemysero on kuitenkin ollut Moskovan ja Pietarin välisen uuden tien rakentamisen yhteydessä. Paikallinen väestö ja ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet tien linjausta Himkin vanhan tammimetsän läpi ja yllätyksellisesti Medvedev pysäytti tienrakennustyöt kiistan vuoksi. Tämän hän teki vastoin aikaisempaa Putinin päätöstä, jonka mukaan tie kulkisi kyseistä reittiä. Putin puolestaan edellyttää rakennustöiden jatkamista.

Venäjän historiaan ja kulttuuriin ei ole kuulunut johtamistapa, jossa julkisuudessa keskusteltaisiin eri vaihtoehdoista ennen päätöksentekoa. Vahvaa ja tarvittaessa voimakeinoja käyttävää johtajuutta on sen sijaan käytetty runsaasti. Huolimatta siitä, että Putin ja Medvedev ovat olleet suosittu johtokaksikko, Himkin tammimetsän tapaus on esimerkki siitä, kansalaiset voivat nousta vastaan valtiojohdon päätöksiä. Ja tällä kertaa heitä on ainakin ensi vaiheessa kuultu.

Millaista johtamista Venäjä ja venäläiset organisaatiot tarvitsevat 2010-luvulla? On erittäin kiinnostavaa seurata, millainen linja on 2012 presidentinvaalien jälkeen. Mutta juuri tällä hetkellä tärkeää on nähdä, miten johtajat toimivat meneillään olevissa päätöksentekotilanteissa ja minkä viestin he antavat henkilökohtaisista näkemyseroistaan. Huonoa kehitystä olisi paluu neuvostoaikaiseen tilanteeseen, jossa ihmiset eivät luottaneet mihinkään julkiseen tiedotukseen. Avoimuuden lisääntyminen parantaisi monin tavoin ilmapiiriä, myös naapurimaan ja kaupankäynnin kannalta.