Johtaja, ole läsnä!

Jari Ojasti

Johtamisesta ja johtajuudesta puhutaan kuin yksisuuntaisesta kadusta. Vuoden-parin välein esiin pulpahtaa johtamisen ismejä. Ismit otetaan käyttöön ja vyörytetään läpi organisaation yhtä tehokkaasti kuin talvisodassa vyörytettiin juoksuhautoja. Viimeaikainen kirjoittelu kehityskeskustelukäytännöistä näyttää käytännön esimiehen soolona eikä tasavertaisena duettona. Entä jos olisit läsnäoleva johtaja?

Läsnäolevana johtajana saavut aamulla työnteon paikalle, huikkaat hyvän huomenen aulan vastaanottovirkailijalle ja vaihdat kuulumiset osastoassistentin kanssa. Ehdit myös kuunnella naapurihuoneessa istuvan Smithin perheen kuulumiset viikonlopulta. Aamun ensimmäisen vartin aikana jo kolme ihmistä on kokenut tulleensa kuulluiksi ja johtajansa olleen läsnä. Ei paha.

Kello yhdeksän palaverissa olet luonnollisesti läsnä ajoissa, esimerkkinä muille. Mattimyöhäselle annat tehtäväksi miettiä, mikä olisi se pieni askel, joka saisi hänet ensi kerralla tulemaan ajoissa paikalle. Aloitatte agendan läpikäymisen. Kuuntelet intensiivisesti muiden puheenvuoroja sekä havainnoit tapaamisen tunnelmaa ja kunkin eleitä ja ilmeitä. Muutamilla valmentavilla kysymyksillä autat kokouksen osallistujia oivaltamaan uusia näkökulmia keskusteltaviin aiheisiin.

Ennen lounasta käyt läpi päivän sähköposteja. Alaisesi keskeyttää sinut kysymyksellä tulevasta kehityskeskustelusta. Pyydät häntä odottamaan pari minuuttia sähköpostiviestisi viimeistelemiseksi. Viestin lähetettyäsi keskityt intensiivisesti hänen asiaan. Muistutat häntä viimevuotisesta hyvästä suorituksesta kehityskeskustelun ohjaajana, kehut ja rohkaiset. Rohkaistuneena alaisesi palaa työhönsä.

Lähdet lounaalle naapuriosaston vetäjän kanssa, tavoitteenasi on parantaa osastojen välistä yhteistyötä sekä tutustua häneen paremmin. Keskustelette lounaalla ristiriidasta, joka on syntynyt alaisesi ja toisen osaston työntekijän välillä. Päätätte, että sinä hoidat asian kutsumalla molemmat työntekijät yhteiseen kahvihetkeen, jossa keskustelette työtä häiritsevästä ilmiöstä. Lopputuloksena työntekijät toteavat kyseessä olleen väärinymmärryksen.

Lounaan jälkeen pidät toisen viikottaisista vastaanottoajoistasi, vain alaisillesi pyhitetystä keskusteluajasta. Tiimisi on jo oppinut, että tuolloi sinulla on aikaa heille ja heidän työlleen. Autat ratkomaan työn haasteellisia tilanteita. Tarvittaessa annat selkeitä ohjeita uusille tiimisi jäsenille ja opetat tiimiläisiäsi valmentamaan toisiaan.

Päivän päätteeksi keskityt pariin puheluun sekä seuraavan päivän suunnitteluun. Kotiinlähtiessäsi vaihdat muutaman ystävällisen sanan parin tiimiläisesi kanssa, joita et ole kuluneella viikolla jututtanut. Samalla kyselet heidän työkuormastaan sekä yleisestä fiiliksestä.

Kuulostaako edelläoleva vieraalta ja epärealistiselta? Entä jos todella olisit tällainen? Läsnäoleva johtaminen olisi intohimosi ja ammattisi, ei pakkopulla muun työn ohessa. Ihmiset ansaitsevat johtamispalvelunsa ja sinä ansaitset ajan johtamiseen.