keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Työtä levosta käsin
Leena Rautiainen
Tässä johdon valmentaja, jonka henkilökohtaisena mottona esittelyteksteissä lukee Työtä levosta käsin.
Tässä johdon valmentaja, joka on epäonnistunut täysin mottonsa toteuttamisessa. Hävettää.
Ajatus työnteon rentoudesta ja kohtuullisuudesta on vuosia ohjannut valintojani ja aikanaan rohkaisi minua perustaessani pientä valmennusyritystä. Näin halusin toimia, tästä syntyisi tasapaino ja hyvä työn jälki.
Kokemukseni eri elämän alueilta, esimerkiksi kuoroharrastuksesta, vakuuttivat minut tästä periaatteesta. Kaunis ääni syntyy lähes itsestään rentouttavan äänenavauksen jäljiltä. Sama pätee työntekoon. Parhaat oivallukset syntyvät pakottamatta. Musiikkianalogiaa jatkaakseni itse kunkin omaa luonnollista sointia on hyvä etsiä ja viritellä esiin.
Niille, jotka kokevat urheiluun liittyvät sananparret tutummiksi, mailan puristaminen taikka puristamatta jättäminen välittänee samaa periaatetta.
Vaikka tiedän, että riittävä lepo ja liikunta ovat hyvän työn ja jaksamisen perusta, olen totaalisesti lipsunut. Toisistaan riippumattomien päätösteni sumana kohdalleni iski kesällä tukku elämänmuutoksia. Yksi niistä liittyy merkittävään vapaaehtoistyön vastuuseen, jonka massiivisuus on alkanut selvitä vasta viime viikkoina.
Annan viikoittain kolme-neljän työpäivän talkoopanoksen yhdistykselle, jonka arvoihin uskon ja jonka uudistumisesta kannan vastuuta. Arkipäivisin teen hienoa, innostavaa työtäni Novetoksessa, jonka arvoihin uskon ja jonka menestyksestä kannan vastuuta. Yhdeksän työpäivää viikossa on tietenkin silkkaa hulluutta.
Vaikka ystäväni ja heistä erityisesti puolisoni tuntevat minut energiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi, liika on liikaa. Jatkuva toimeliaisuus kaventaa näköalat ja kireyttää olemuksen.
Toistaiseksi vielä reflektoimaan kykenevänä ammattilaisena ymmärrän, että epäonnistumisestani huolimatta mottoni on nyt entistä arvokkaampi. Nyt sitä vasta tarvitaankin tasapainon uudelleen löytämiseksi. Hetkellisesti kateissa ollut lepotila on syytä etsiä uudelleen. Ein sanomista kannattaa harjoitella ja omaa vaatimustasoa tehtävien suorittamisessa arvioida uudelleen.
Ehkä kokemukseni rohkaisee muitakin ajankäytön äärellä kamppailevia. En tietääkseni ole ihan ainoa. Ajattelen edelleen, että työ levosta käsin koituu niin yksittäisten työntekijöiden kuin organisaatioidenkin parhaaksi.
Uskon myös henkilökohtaisen valmennuksen voimaan. Olen Novetoksen oman Vaikuttava valmentaja -ohjelman yhteydessä antanut sparraajalleni Lauralle luvan kysellä säännöllisesti, miten Lepoa ja Liikuntaa -haaveeni alkaa saada muotoa. Eli miten aamuliikunnat ja riittävät unet ovat toteutuneet. Tarvitsen tähän apua. Kyselkää te muutkin.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Vaalien v-käyrä
Vaalien
alusaika on ahdistavaa aikaa, ainakin enneagrammi 9-tyypeille. Ysit ymmärtävät
eri mielipiteitä, ovat positiivisia ja näkevät asiassa kuin asiassa jonkin
hyvän puolen.
Vaalien
välissä ehtii unohtamaan politiikan todellisen luonteen. Tarkoituksena ei ole
ymmärtää kokonaisuutta ja löytää yhteiskunnan kannalta parasta ratkaisua.
Tärkeintä on saada toisen puolueen tai järjestön edustaja, eli vastustaja,
näyttämään tyhmältä, ahneelta tai ymmärtämättömältä populistilta.
Jos ei
hyväksyisi sitä, että politiikka on peliä, voisi todella huolestua. Onko kukaan
todella kiinnostunut, miten selviämme yhteiskuntaamme ja ihmiskuntaamme
vaivaavista ongelmista?
Aikakautemme
ongelmat ovat niin kompleksisia, että minkään tahon yksipuolinen edustus ei vie
asioita eteenpäin. Toisen puolueen ottaminen vaalien päävastustajaksi saattaa
auttaa muutamaa edustajaa pääsemään valtuustoon, mutta montaa todellista
ongelmaa taktiikalla ei ratkaista.
Nykyaikana
kaikki kehittyy, tekniikka, menetelmät, toimenpiteet. Omasta osaamisesta pitää
koko ajan pitää huoli. Herää kysymys, miksi politiikka ja poliittinen
retoriikka ei kehity. Samaa toisten mollaamista vaalikaudesta toiseen.
Jos normaalissa
työelämässä käyttäisi sellaista kieltä, jota poliitikot puhuvat toisilleen,
saisi helposti syytteen kiusaamisesta tai herjaamisesta. Yritysmaailmassa moni
hieno innovaatio olisi jäänyt keksimättä, jos uutta ideaa ehdottaessa saisi
ensimmäiseksi varautua täyslaidalliseen solvauksia ja vastalauseita.
Poliittinen
maan eliitti ei toimi kovin hyvänä esimerkkinä meille kansalaisille
dialogisuudesta, arvostamisesta tai monista muista työssäjaksamiseen
liittyvistä tekijöistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Poliittiseen
keskusteluun voisi lisätä uuden elementin. Ennen kuin saisi esittää oman
mielipiteensä esitettyyn asiaan, pitäisi kertoa, mihin ongelmaan vastapuoli mielipiteillään
hakee ratkaisua. Punnittaisiin henkilöiden todellinen kyky hahmottaa
kokonaisuutta. Omien mielipiteiden perustelu olisi vaikeampaa, kun jargonilla
ei enää pärjäisi. Olisi mielekkäämpään, kun muiden halu kuunnella lisääntyisi.
Näitä
älykköjen välillä älyttömiä kommentteja kuunnellessa tulee mieleen olisiko
tälle poliittiselle järjestelmällemme jokin parempi vaihtoehto ennen kuin
ajamme itsemme tilanteeseen, että vaihtoehtoja ei ole.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Lopetetaan myyminen - siirrytään kohtaamiseen
Jutta Saanila
Juttelin muutaman myyntityön uhrin kanssa, jotka todistivat minulle kilpaa, että he kokevat välillä olevansa pommituksen, valehtelun ja suoranaisen herhiläismäisen häirinnän uhreja. Jos he vastaisivat puhelimeen aina, kun siellä on myyjä, he saisivat viettää koko päivän mielistelyn, suorien tapaamisehdotusten ja todellisuuden kaunistelun kanssa.
Juttelin muutaman myyntityön uhrin kanssa, jotka todistivat minulle kilpaa, että he kokevat välillä olevansa pommituksen, valehtelun ja suoranaisen herhiläismäisen häirinnän uhreja. Jos he vastaisivat puhelimeen aina, kun siellä on myyjä, he saisivat viettää koko päivän mielistelyn, suorien tapaamisehdotusten ja todellisuuden kaunistelun kanssa.
Samalla kun kylmiä
soittoja tekevät myyntihaukat muuttuvan aggressiivisemmiksi, ovat asiakkaat jo
pitkään kaivanneet ihan toisenlaista lähestymistä. He haluavat todellista
kohtaamista ja tosissaan, heistä täytyy välittää. Heti kun nämä elementit ovat kohdallaan,
ihmiset eivät tunnu enää rasittavilta, vaan kaiken kruunaa tuntu syvästä
merkityksellisyydestä. Roolit vaimenevat ja ihmiset puhuvat. Työssä tapahtuvat
kohtaamiset ovat tällaisen syvemmän läsnäolon värittäminä todellista,
totuudellista ja syvästi yhdistävää kanssakäymistä.
Todellinen kohtaaminen tarkoittaa
sitä, että tilanteisiin tullaan toista kunnioittaen. Se ei tarkoita lipevyyttä,
nöyristelyä, manipuloimistemppuja tai arvostuksen teeskentelyä. Siinä ollaan
ihmisenä ihmiselle, keskustellaan asioista ja luodaan tilaa toisen ajatuksille.
Toisen mielipiteiden avoin hyväksyminen rentouttaa toisenkin läsnäoloon ja
rentoudesta pulppuavat parhaat ideat.
Miten tilanteisiin sitten
luodaan tilaa? Ja miksei sitä yleensä ole? Läsnäoloa ja tilan tuntua estää sekä
halu että pelko. Samalla, kun haluaa saada jotain myydyksi, pelkää, että mokaa
ja pilaa mahdollisuutensa myydä.
Miten selätetään halu ja
pelko? Valitse oikea asenne. Suhtaudu toiseen vain ja ainoastaan palvelevalla
asenteella. Pane hyötyajattelu ja pelot päättäväisesti sivuun aina kun asetut olemaan
toista varten ja miettimään asioita hänen kannaltaan. Olet tässä ensi sijassa
vain auttamassa.
Silloin keskityt seurassasi
olevan ihmisen tarpeisiin, toiveisiin ja intohimoihin. Osaat kuunnella
toista niin, että tämä tuntee olevansa
päähenkilö ja tulee tunteita myöten kuulluksi. Myyntityöstäsi tulee
kohtaamistyötä, jos annat vähän aikaa myös kokonaisvaltaiselle tutustumiselle.
Tiedät vähän luonteesta, mieltymyksistä, kotiasioista ja iltojen iloista.
Siinä syntyy
tapahtumaketju, jossa molemmat saavat ainakin iloa ja melko varmasti myös sitä hyötyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


