Läsnäiloiselle elämälle!

Jutta Saanila


Massoittain tunteita. Lämpimiä ja jännittäviä tunteita.

Esikoiskirjani julkaistaan vielä tässä kuussa. Ihan oikea kirja! Tunnen suurta kiitollisuutta. Tosi suurta. Kaikki ne ihmiset, joita olen saanut tavata ja haastatella. Kaikki ne hetket, kun olen kirjoittanut ja saanut oivalluksia. Kaikki tämä loppusuoran selkiytyminen ja sanojen asettuminen mukavalla tavalla osaksi kokonaisuutta nimeltä Läsnäilo – Itsetuntemus ja enneagrammi.

Mieheni oli ehtinyt kannustaa kirjoittamiseen jo monesti. Olin antanut kirja-ajatuksen tulla ja mennä korvista läpi vaan.

Hirvitti, kun näytin Ensimmäistä Läpyskää miehelleni. Sain kehotuksen jatkaa. Itse ajattelin, että jonkinlainen esitelehdykkä Läsnäilosta saisi riittää. ”Paksu kirja sen olla pitää”, intti mieheni. Vuonna 2009 ymmärsin sen itsekin.

Hiljalleen kirjan ja ihon paksuus kasvoivat. Jokaisen muille näyttämisen myötä olin arvioista vähemmän vereslihalla. Opin ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä. ”Sivunumerot voisi olla.” ”Kake, Make ja Jake eivät ehkä ole parhaita mahdollisia haastateltujen nimimerkkejä.”

Ymmärsin, että tutut koelukijani antoivat varsin diplomaattista palautetta. Tänä kesänä olin kasvattanut nahkani vastaanottamaan todella rohkeaa rakentavaa palautetta aivan tuntemattomalta – kustannustoimittajaltani Pekka Saaraiselta.

Vaatimus napakoittamisesta tarkoitti lyhentämistä, poistamista, tiivistämistä, tehostamista. Noistakin sanoista Pekka olisi poistanut osan. Olin loukkaantua hienojen ajatusteni poistoehdotuksista. Ymmärsin kuitenkin, että Pekka vain antoi tekemälleni työlle suuren arvon. Luotin, että hän halusi tehdä kanssani hyvän kirjan.

Pekka ei tuntenut minua eikä varonut tunteitani. Välillä teki mieleni vajota maan alle. Mutta Pekka oli oikeassa. Nyt, kirja kädessäni, näen sen  oikein hyvin. Viilasimme yhdessä kirjan, josta tuli parempi kuin osasin ajatellakaan. Se oli merkittävä kokemus.

Kirja on valmis, mutta sen tehtävä vasta alussa: toivon kirjan opastavan lukijansa läsnäiloiseen elämään.

Kesäloma tulee, ole valmis!

Pentti Martiskainen

Epätieteellisen tutkimustuloksen mukaan vuoden kiireisimmät viikot ovat juuri ennen juhannusta ja joulua. Syykin lienee selvillä: jokainen kynnelle kykenevä haluaa lomalle juhannukseksi ja jouluksi, ja työpöytä on saatava puhtaaksi kaikesta – tai ainakin kaikesta kiireellisestä. Seurauksena tästä pakkomielteenomaisesta halusta syntyy paljon stressiä, kireyttä, konflikteja, huonoa työtä, sähläystä ja ihmisten välisiä ristiriitoja.

Kaukonäköinen työntekijä osaa aloittaa stressittömän loman petaamisen ajoissa, heti edelliseltä lomalta palattuaan. Hän toimii koko lomien välisen ajan muistaen, että aikoo tulevalle lomalleen ilman paniikkipäiviä. Työvuosien kertyessä hän on pitänyt listaa niistä töistä, jotka tuppaavat jäämään viime tinkaan. Nämä työt voi sitten tehdä alta pois hyvissä ajoin ennen kriittisiä juhannuksen- tai joulunalusviikkoja. Näinhän jokainen meistä toimii, eikö?

Henkisesti voi olla vaikeinta ymmärtää sitä tosiasiaa, että elämä jatkuu ja työt työpaikalla etenevät, vaikka olemme itse jääneet lomalle. Juhannuksen jälkeisellä viikolla alkaa kesäinen rauha laskeutua konttoreihin. Kännykät hiljenevät, sähköpostitulva kuivuu ja ilmapiiri seestyy. Lomanaluskiireessä tekemättä jääneet asiatkin jotenkin vaan lutviutuvat.

Tästä kaikesta oppimattomina me kuitenkin usein rynnimme lomalle juuri ja juuri juhannukseksi, kovan stressin saattelemina. Niin ehkä sinäkin, niin ehkä minäkin ja moni muu.

Novetoksessa stressitöntä kesälomakautta ja elokuun toimintavalmiutta on valmisteltu sopimalla uusista roolituksista jo ennen kesälomia. Omalta osaltani uusi rooli tarkoittaa ohjien ottamista Novetoksen toimitusjohtajana. Olen mielissäni, että olen päässyt kiinni uuteen tehtävääni jo ennen lomaa.

Oikein hyvää juhannusta ja kesälomaa kaikille, ottakaa viimeiset työpäivät rennosti ja rauhallisesti!

Pentti Martiskainen, toimitusjohtaja, Novetos Oy

Novetoksen blogi palaa kesälomalta elokuussa.

Tähtäätkö tyytyväisyyteen vai vaikutuksiin?

Petri Lehtipuu


Asiakastyytyväisyyden tärkeyttä ei pitäisi kyseenalaistaa, mutta teen sen silti. Siitä huolimatta, että työskentelen asiakkaiden kanssa monin eri tavoin.

Tärkeämpää kuin tyytyväisyys on se, miksi asiakas kokee olevansa tyytyväinen. Jos kyse on vain hetkellisestä mielihyvästä, kokemus hiipuu pian eikä jäljelle jää mitään pysyvää. Siksi tähtäimen pitäisi olla hyödyn, vaikutuksen tai kestävän kokemuksen aikaansaamisessa.

Hyvin suunniteltu ja valmistettu tuote voi kestää jopa sukupolvien ajan ja tuottaa esteettistä mielihyvää pitkällä aikavälillä. Ajatellaanpa vaikka design-huonekaluja, orkesterisoittimia tai taideteoksia. Asiantuntijatyössä ja palvelualalla vastaavan kokemuksen aikaansaaminen ja mittaaminen on hankalampaa, koska palvelun jälki ei ole yhtä konkreettinen. Samoin toimintaympäristön muutokset tekevät tämän hetken arvokkaasta tiedosta pian vanhanaikaista. Siksi on erotettava tuotettava palvelu ja sen vaikutukset toisistaan. Kuten joku viisas on todennut, asiakas ei oikeastaan tarvitse myymäämme tuotetta vaan sen vaikutuksia. Jos saman vaikutuksen saa aikaan tekemällä asian toisella tavalla, kenties nopeammin tai edullisemmin, siirrymme uuteen toimintatapaan.

Konsultti tai valmentaja huomaa, milloin asiakas haluaa saada aikaan muutoksia ja milloin hän ostaa jonkin muun syyn vuoksi. Mielestäni parhaat hankkeet ovat niitä, joissa asiakas on vaativa ja tahtoo saada aikaan näkyviä, mitattavia muutoksia. Mitä korkeampi tavoitetaso, sitä sitoutuneempi asiakaskin on päämäärän saavuttamiseen. Valitettavasti on myös tilanteita, erityisesti julkisen rahoituksen kautta toteutettavissa projekteissa, joissa muotoseikoista ollaan erittäin tarkkoja, mutta saavutettuja hyötyjä on vaikea mitata. Tämä ei ole omiaan tuottamaan parasta lopputulosta.

Mitä jos lähtisimme konkreettisista seikoista liikkeelle, kuten sairaspoissaolokustannusten vähentämisestä miljoonalla eurolla kahdessa vuodessa? Tällainen tavoite edellyttää erilaisia toimenpiteitä, erilaisia yhteistyömalleja ja erilaista tiedonkulkua kuin tavanomaisissa kehittämisohjelmissa. Konkreettinen tavoite innostaa ja haastaa kaikkia mukana olevia tekemään onnistunutta työtä. Tyytyväisyys syntyy lopputuloksesta, ei jonkin yksittäisen tilaisuuden tuntemusten perusteella.

Siirryttyäni viikon alussa Novetoksen hallituksen puheenjohtajaksi – ja ottaessani samalla isomman roolin suurten asiakasprojektien toteuttamisessa – mielessäni on muutamia tärkeitä asioita, joita haluan edistää. Yksi niistä on kokonaisvaltainen ajattelu yritysten kehittämisessä. Sen mukaisesti tuloksia ei voi parantaa, mutta parempi johtaminen ja parempi toiminta tuottavat parempia tuloksia. Hyvä johtaminen perustuu siihen, että tavoitteet ovat ymmärrettävät ja että ihmisillä on edellytykset saavuttaa ne. Koko toiminnan täytyy lähteä siitä, että se tuottaa jatkuvasti arvoa asiakkaille.

Mittaa vähemmän tyytyväisyyttä ja enemmän työn vaikutuksia!