Halutaan muutosta, vaaditaan muuttumista

Jani Muhonen

Puhutaan paljon muutoksesta ja sen johtamisesta, change management alkaa olla jo yleiskielinen termi alalla kuin alalla. Muutosta tapahtuu joka hetki ympärillämme ja vaikka itse sitä ei aina haluaisikaan, ympäristö joka tapauksessa on muutoksen kourissa. Mutta mistä puhutaan, mitä oikein tapahtuu kun aiheena on muutos? Onko se hyvä asia, vai paha? Onko se jotain mikä tuhoaa, vai luoko se elämää?

Suomen kielemme on hieno kieli, se mahdollistaa sanakieputukset ja merkitysten monimuotoisuuden. Vaan on sillä hankaluutensakin, toisinaan jäämme kielemme vangeiksi, emmekä välttämättä tahdo ymmärtää mikä on todellinen aihe, mikä on todellinen merkitys. Siksi paikoin tekee hyvää peilata tuttujakin sanoja vieraiden kielten avulla. (Tai tuttujen. Mutta muiden kielten siis.)

Muutos on englanniksi change.

Change tarkoittaa myös vaihtamista, vaihtumista, muunnosta. Siis jotain ulkoista muuttumista; vaihdetaan eurot dollareiksi, vaihdetaan toimipaikkaa, vaihdetaan auto moottoripyörään. Siksipä tuntuukin niin oudolta, että yritysten kohdalla puhutaan muutoksesta (change), kun oikeasti pitäisi puhua muuttumisesta (transformation).

Jos yrityksen muutosprojekti jää vain ulkokohtaiseksi change-tyyppiseksi muutokseksi, se ei kosketa yrityksen sisintä, eli kulttuuria. Ja mikä tekeekään kulttuurin, eivätkö vain yrityksen työntekijät, ihmiset? Tämän ymmärtäen kaikki meneillään olevat muutoshankkeet olisi kai syytä keskeyttää ja ottaa aiheeksi tuo transformation, joka suomennettuna merkitsee muuttumista, muodonmuutosta. Sisäistä muunnosta.

Eihän toukasta tule perhosta muutoksen (change) avulla vaan muuttumisen (transformation) myötä.

Epäilenpä silti, että muuttumiseenkaan ei ole mahdollisuuksia jos ei sitä ennen ole halukkuutta uuudistua (renewal). Sillä tarkoittaahan muuttuminen aina väistämättä myös tätä. Perhonen on se sama toukka, mutta muuttunut, uudistunut.

Olisiko siis tässä avain menestyksekkäisiin "muutoshankkeisiin", uudistumishalu? Mutta mistä se sitten kumpuaa, mikä saa kenetkään haluamaan uudistumista? Yllättävää kyllä, vastaus löytynee hyvin läheltä, uusiutumisesta.

Muutosta tapahtuu koska uusiutumista tapahtuu. Uusiutuminen (regeneration) on kuitenkin onneksi meihin sisäänrakennettuna, ymmärrät kun katsot miten sen sanakirja osaa kääntää myös termeiksi: elpyminen, puhdistuminen, uudestisyntyminen! Ja tästä jo on sangen helppoa nähdä kuinka puhutaan jo hyvin perustavaa laatua olevista asioista; näistä jokaista tarvitsemme, ne ovat elinehto. Ja ympyrä sulkeutuu: kuinka voi olla elpymistä, puhdistumista tai uudestisyntymistä ilman muutosta?

Puu kasvaa vain jos se jatkuvasti uusiutuu, muistaen edesmenneen Juice Leskisen sanat: "Puusta, jos pystyyn se kuivettuu, saa vain koristeen".

Eli jos halutaan muutosta, sen onnistuminen edellyttää muuttumista. Jotta voidaan muuttua, pitää uudistua. Jota ei voi tapahtua ilman uusiutumista. Loogista, eikö?

Työtä levosta käsin

Leena Rautiainen

Tässä johdon valmentaja, jonka henkilökohtaisena mottona esittelyteksteissä lukee Työtä levosta käsin.

Tässä johdon valmentaja, joka on epäonnistunut täysin mottonsa toteuttamisessa. Hävettää.

Ajatus työnteon rentoudesta ja kohtuullisuudesta on vuosia ohjannut valintojani ja aikanaan rohkaisi minua perustaessani pientä valmennusyritystä. Näin halusin toimia, tästä syntyisi tasapaino ja hyvä työn jälki.

Kokemukseni eri elämän alueilta, esimerkiksi kuoroharrastuksesta, vakuuttivat minut tästä periaatteesta. Kaunis ääni syntyy lähes itsestään rentouttavan äänenavauksen jäljiltä. Sama pätee työntekoon. Parhaat oivallukset syntyvät pakottamatta. Musiikkianalogiaa jatkaakseni itse kunkin omaa luonnollista sointia on hyvä etsiä ja viritellä esiin.

Niille, jotka kokevat urheiluun liittyvät sananparret tutummiksi, mailan puristaminen taikka puristamatta jättäminen välittänee samaa periaatetta.

Vaikka tiedän, että riittävä lepo ja liikunta ovat hyvän työn ja jaksamisen perusta, olen totaalisesti lipsunut. Toisistaan riippumattomien päätösteni sumana kohdalleni iski kesällä tukku elämänmuutoksia. Yksi niistä liittyy merkittävään vapaaehtoistyön vastuuseen, jonka massiivisuus on alkanut selvitä vasta viime viikkoina.

Annan viikoittain kolme-neljän työpäivän talkoopanoksen yhdistykselle, jonka arvoihin uskon ja jonka uudistumisesta kannan vastuuta. Arkipäivisin teen hienoa, innostavaa työtäni Novetoksessa, jonka arvoihin uskon ja jonka menestyksestä kannan vastuuta. Yhdeksän työpäivää viikossa on tietenkin silkkaa hulluutta.

Vaikka ystäväni ja heistä erityisesti puolisoni tuntevat minut energiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi, liika on liikaa. Jatkuva toimeliaisuus kaventaa näköalat ja kireyttää olemuksen.

Toistaiseksi vielä reflektoimaan kykenevänä ammattilaisena ymmärrän, että epäonnistumisestani huolimatta mottoni on nyt entistä arvokkaampi. Nyt sitä vasta tarvitaankin tasapainon uudelleen löytämiseksi. Hetkellisesti kateissa ollut lepotila on syytä etsiä uudelleen. Ein sanomista kannattaa harjoitella ja omaa vaatimustasoa tehtävien suorittamisessa arvioida uudelleen.

Ehkä kokemukseni rohkaisee muitakin ajankäytön äärellä kamppailevia. En tietääkseni ole ihan ainoa. Ajattelen edelleen, että työ levosta käsin koituu niin yksittäisten työntekijöiden kuin organisaatioidenkin parhaaksi.

Uskon myös henkilökohtaisen valmennuksen voimaan. Olen Novetoksen oman Vaikuttava valmentaja -ohjelman yhteydessä antanut sparraajalleni Lauralle luvan kysellä säännöllisesti, miten Lepoa ja Liikuntaa -haaveeni alkaa saada muotoa. Eli miten aamuliikunnat ja riittävät unet ovat toteutuneet. Tarvitsen tähän apua. Kyselkää te muutkin.

Vaalien v-käyrä

Eeva Pitkänen

Vaalien alusaika on ahdistavaa aikaa, ainakin enneagrammi 9-tyypeille. Ysit ymmärtävät eri mielipiteitä, ovat positiivisia ja näkevät asiassa kuin asiassa jonkin hyvän puolen.

Vaalien välissä ehtii unohtamaan politiikan todellisen luonteen. Tarkoituksena ei ole ymmärtää kokonaisuutta ja löytää yhteiskunnan kannalta parasta ratkaisua. Tärkeintä on saada toisen puolueen tai järjestön edustaja, eli vastustaja, näyttämään tyhmältä, ahneelta tai ymmärtämättömältä populistilta.

Jos ei hyväksyisi sitä, että politiikka on peliä, voisi todella huolestua. Onko kukaan todella kiinnostunut, miten selviämme yhteiskuntaamme ja ihmiskuntaamme vaivaavista ongelmista?

Aikakautemme ongelmat ovat niin kompleksisia, että minkään tahon yksipuolinen edustus ei vie asioita eteenpäin. Toisen puolueen ottaminen vaalien päävastustajaksi saattaa auttaa muutamaa edustajaa pääsemään valtuustoon, mutta montaa todellista ongelmaa taktiikalla ei ratkaista.

Nykyaikana kaikki kehittyy, tekniikka, menetelmät, toimenpiteet. Omasta osaamisesta pitää koko ajan pitää huoli. Herää kysymys, miksi politiikka ja poliittinen retoriikka ei kehity. Samaa toisten mollaamista vaalikaudesta toiseen.

Jos normaalissa työelämässä käyttäisi sellaista kieltä, jota poliitikot puhuvat toisilleen, saisi helposti syytteen kiusaamisesta tai herjaamisesta. Yritysmaailmassa moni hieno innovaatio olisi jäänyt keksimättä, jos uutta ideaa ehdottaessa saisi ensimmäiseksi varautua täyslaidalliseen solvauksia ja vastalauseita.

Poliittinen maan eliitti ei toimi kovin hyvänä esimerkkinä meille kansalaisille dialogisuudesta, arvostamisesta tai monista muista työssäjaksamiseen liittyvistä tekijöistä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Poliittiseen keskusteluun voisi lisätä uuden elementin. Ennen kuin saisi esittää oman mielipiteensä esitettyyn asiaan, pitäisi kertoa, mihin ongelmaan vastapuoli mielipiteillään hakee ratkaisua. Punnittaisiin henkilöiden todellinen kyky hahmottaa kokonaisuutta. Omien mielipiteiden perustelu olisi vaikeampaa, kun jargonilla ei enää pärjäisi. Olisi mielekkäämpään, kun muiden halu kuunnella lisääntyisi.

Näitä älykköjen välillä älyttömiä kommentteja kuunnellessa tulee mieleen olisiko tälle poliittiselle järjestelmällemme jokin parempi vaihtoehto ennen kuin ajamme itsemme tilanteeseen, että vaihtoehtoja ei ole.