Eri puolilla seittiä kirjoitetaan entisen 8-8-8-mallin romuttumisesta ja uuden ajan emergenssistä. Enää ei päivä jakaudu 8 työtuntiin ja 8 vapaa-ajan tuntiin. Tuohan on suoraan teollistumisen aikakaudelta kymmenien, jopa reilun sadan vuoden takaa. Ajat ovat muuttuneet ja nyt on aika myöntää se. Anssi Vanjoki toteaa Net-lehdessä: ”Teollistumisen myötä muodostuneet käsitteet työ- ja vapaa-ajoista muuttuvat vanhanaikaisiksi. Työ on läsnä kaiken aikaa, mutta siihen ei tarvitse sitoa ajatuksiaan koko ajan.”
Tietotyössä 8 tunnin työaikanormi on vitsi. Ainakaan itse en ole vielä löytänyt aivoistani kytkintä, jolla voisin täysin sulkea työasioiden ajattelun vuorokauden lopuksi 16 tunniksi. Aivot ovat siitä vekkuli toimija, että alitajunta työstää ongelmiin ratkaisuja vuorokaudenajasta riippumatta. Pitää olla äärimmäisen kurinalainen ja päättäväinen, jotta saisi työasiat täysin ja kokoaikaisesti mielestä pois silloin, kun kellokortti ei raksuta.
”SEIS, SEIS!” huutaa työhyvinvoinnin asiantuntija. Ihmistä pitää suojella pahalta työelämältä. Meillä on oikeus lakisääteisiin taukoihin ja työaikaan. Ylityöstä pitää maksaa korvaus. Ylityötä ei saa teettää lakisääteistä rajaa enempää.
Miten tietotyöläisen kuormittumista voi seurata, miten pitää kiinni työaikalaista? Vai pitäisikö pelisääntöjä muuttaa? Entä jos koko ajatus työajasta ja kellokorteista joutaisi romukoppaan? Miten esimiehen valvontavastuu ja työnantajan vastuu hyvinvoinnista toteutuu uudessa maailmassa?
Whartonin sivuilla julkaistu mainio artikkeli Flipping the Switch: Who Is Responsible for Getting Employees to Take a Break? ottaa tähän kantaa, tosin siitä perinteisestä ”työnantaja on vastuussa työntekijöistä” -näkökannasta. Artikkelissa esitellään yrityksiä, jotka ovat lähteneet ratkomaan tietotyöläisen hyvinvointiongelmaa tason 1 ratkaisun kautta. Tasolla 1 rakennetaan yrityksen tietojärjestelmiin ja palveluihin sellaiset estot, että työntekijät eivät pääse sähköpostiin ja CRM-järjestelmiin kiinni muulloin kuin virallisella työajalla.
Muuten ihan hyvä, mutta… Entäpä nämä XYZ-sukupolvet, jotka eivät välttämättä halua tehdä työtään kahdeksasta neljään kellokortin kera? Erilaiset ihmiset ja erilaiset ikäluokat hakevat erilaisia ratkaisuja työn tekemiseen, työn rytmitykseen, työn tekemisen fyysiseen paikkaan ja työaikaan ylipäänsä. Tällainen yksioikoinen ”kaikki systeemit kiinni yöllä” -ratkaisu ei tunnusta tosiasioita.
Mitä sinä esimiehenä teet tietotyöläistesi hyvinvoinnin puolesta jo nyt? Asetatko sinä järjestelmien käyttökieltoja? Miten valvot työntekijöitäsi? Tarvitseeko heitä edes valvoa, eikö jokaisen pitäisi olla oman elämänsä toimari ja pitää itse rajoistaan kiinni? Mitkä ratkaisut toimisivat Tietotyö 3.0 -maailmassa?
2 kommenttia:
Tämä on todella mielenkiintoinen dilemma, joka vaatii oikeasti huomiota. Jotkut tarvitsevat rajoja ylhäältä, toiset niistä vain ärsyyntyvät. Pitää räätälöidä yksilölliset käytänteet, jotka suhteutuvat työyhteisön yleisiin käytänteisiin. Ei yksinkertaista!tesFaz
Olen samaa mieltä. Yhtä (yksinkertaista) ratkaisua ei ole olemassa vaan yritysten ja esimiesten tulee rakentaa yksilöllisiä käytäntöjä. Tämä asettaa esimiestaidot koetukselle ja toisaalta vaatii työyhteisössä arvo- ja asennekeskustelua sekä keskustelua tasapuolisuuden käsitteestä ja sen toteutuksesta.
Lähetä kommentti