Alkuun tositarina elävästä elämästä:
Tuttavani, suuren organisaation merkittävä johtaja, istui alle kouluikäisen poikansa kanssa saunassa ja pohti elämän suuria kysymyksiä. Isä tiedusteli pojalta hänen unelma-ammattiaan. Esillä olivat tyypilliset pikkupojan ihanteet, kuten jääkiekkoilija, jalkapalloilija, kilpa-autoilija, palomies ja lentäjä. Selkeää valintaa ei pojalta kuitenkaan sillä hetkellä löytynyt. Sen sijaan hän pitkään mietittyään esitti isälleen kysymyksen: ”Isä, miksi sinusta ei tullut mitään?”
Tämä puhutteleva tosielämän esimerkki sai minut miettimään unelmiamme ja niiden toteutumista. Mitä olivat ne lapsuuden tai nuoruuden suuret unelmat, ja ovatko ne jo toteutuneet? Minne on unelmointi kadonnut elämästämme, vai onko se vielä tallella? Mistä unelmoimme, vai onko harmaa arki ja kova reaalimaailma sammuttaneet unelmien valon silmistämme? Elämäntapavalmentajat kehottivat unelmoimaan varovaisesti, koska heidän mielestään unelmat pyrkivät toteutumaan. Onko sinulle käynyt näin? Mikä on unelmasi juuri nyt, ja uskotko sen toteutumiseen?
Strategiatyössä unelma muuttuu visioksi kun se kirjataan paperille. Visio muuttuu tavoitteeksi kun siihen liitetään sen toteutumiseen tähtäävä strategia. Strategia muuttuu päivittäiseksi toiminnaksi kun siitä tehdään toimintasuunnitelma. Miten sama logiikka toimii oman elämämme unelmien kohdalla? Muuttuuko unelmamme visioksi kun lausumme sen ääneen tai kirjoitamme sen paperille? Mietimmekö tai suunnittelemmeko etenemistä kohti lausumaamme visiota, ja muuttuuko eteneminen suunnitelmalliseksi toiminnaksi? Ehkä joskus, ehkä joku, ja ehkä joidenkin unelmien kohdalla näin tapahtuu. Ainakin oma unelmointini on ollut enemmän cumulus-pilvien tyyppistä pehmeää ja tuulen mukana etenevää, ilman strukturoitua prosessia etenevää ajattelua. Unelmat siis nousevat mieleen ja katoavat, eikä kaikista saa kunnolla otetta, puhumattakaan toteutumisesta.
Silti aion jatkaa unelmointia. Teen sitä niin auringon paistaessa kuin arjen harmaudenkin keskellä. Joskus unelmat myös toteutuvat, niin suuret kuin pienetkin. Kuluneena kesänä jopa kaksi unelmaani – yksi suuri ja toinen vähän pienempi – toteutuivat. Se ei tapahtunut ainakaan nyt määrätietoisen prosessin kautta. Pikemminkin satuin olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä, oli rohkeutta heittäytyä tuntemattomaan, ja yhtäkkiä kaikki se, mistä olit unelmoinut olikin käsissäsi. Tähän toispaikkakuntalainen ystäväni kommentoi jotenkin siihen suuntaan, että ”se ol ny korkeeman käres!”
Miten sinun unelmasi voivat? Kerro niistä jollekin, ja pääset alkuun niiden toteutumisessa.
Ja lopuksi: Miksi minusta ei tullut mitään? Vai tuliko sittenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti