Kesäloma tulee, ole valmis!

Pentti Martiskainen

Epätieteellisen tutkimustuloksen mukaan vuoden kiireisimmät viikot ovat juuri ennen juhannusta ja joulua. Syykin lienee selvillä: jokainen kynnelle kykenevä haluaa lomalle juhannukseksi ja jouluksi, ja työpöytä on saatava puhtaaksi kaikesta – tai ainakin kaikesta kiireellisestä. Seurauksena tästä pakkomielteenomaisesta halusta syntyy paljon stressiä, kireyttä, konflikteja, huonoa työtä, sähläystä ja ihmisten välisiä ristiriitoja.

Kaukonäköinen työntekijä osaa aloittaa stressittömän loman petaamisen ajoissa, heti edelliseltä lomalta palattuaan. Hän toimii koko lomien välisen ajan muistaen, että aikoo tulevalle lomalleen ilman paniikkipäiviä. Työvuosien kertyessä hän on pitänyt listaa niistä töistä, jotka tuppaavat jäämään viime tinkaan. Nämä työt voi sitten tehdä alta pois hyvissä ajoin ennen kriittisiä juhannuksen- tai joulunalusviikkoja. Näinhän jokainen meistä toimii, eikö?

Henkisesti voi olla vaikeinta ymmärtää sitä tosiasiaa, että elämä jatkuu ja työt työpaikalla etenevät, vaikka olemme itse jääneet lomalle. Juhannuksen jälkeisellä viikolla alkaa kesäinen rauha laskeutua konttoreihin. Kännykät hiljenevät, sähköpostitulva kuivuu ja ilmapiiri seestyy. Lomanaluskiireessä tekemättä jääneet asiatkin jotenkin vaan lutviutuvat.

Tästä kaikesta oppimattomina me kuitenkin usein rynnimme lomalle juuri ja juuri juhannukseksi, kovan stressin saattelemina. Niin ehkä sinäkin, niin ehkä minäkin ja moni muu.

Novetoksessa stressitöntä kesälomakautta ja elokuun toimintavalmiutta on valmisteltu sopimalla uusista roolituksista jo ennen kesälomia. Omalta osaltani uusi rooli tarkoittaa ohjien ottamista Novetoksen toimitusjohtajana. Olen mielissäni, että olen päässyt kiinni uuteen tehtävääni jo ennen lomaa.

Oikein hyvää juhannusta ja kesälomaa kaikille, ottakaa viimeiset työpäivät rennosti ja rauhallisesti!

Pentti Martiskainen, toimitusjohtaja, Novetos Oy

Novetoksen blogi palaa kesälomalta elokuussa.

Tähtäätkö tyytyväisyyteen vai vaikutuksiin?

Petri Lehtipuu


Asiakastyytyväisyyden tärkeyttä ei pitäisi kyseenalaistaa, mutta teen sen silti. Siitä huolimatta, että työskentelen asiakkaiden kanssa monin eri tavoin.

Tärkeämpää kuin tyytyväisyys on se, miksi asiakas kokee olevansa tyytyväinen. Jos kyse on vain hetkellisestä mielihyvästä, kokemus hiipuu pian eikä jäljelle jää mitään pysyvää. Siksi tähtäimen pitäisi olla hyödyn, vaikutuksen tai kestävän kokemuksen aikaansaamisessa.

Hyvin suunniteltu ja valmistettu tuote voi kestää jopa sukupolvien ajan ja tuottaa esteettistä mielihyvää pitkällä aikavälillä. Ajatellaanpa vaikka design-huonekaluja, orkesterisoittimia tai taideteoksia. Asiantuntijatyössä ja palvelualalla vastaavan kokemuksen aikaansaaminen ja mittaaminen on hankalampaa, koska palvelun jälki ei ole yhtä konkreettinen. Samoin toimintaympäristön muutokset tekevät tämän hetken arvokkaasta tiedosta pian vanhanaikaista. Siksi on erotettava tuotettava palvelu ja sen vaikutukset toisistaan. Kuten joku viisas on todennut, asiakas ei oikeastaan tarvitse myymäämme tuotetta vaan sen vaikutuksia. Jos saman vaikutuksen saa aikaan tekemällä asian toisella tavalla, kenties nopeammin tai edullisemmin, siirrymme uuteen toimintatapaan.

Konsultti tai valmentaja huomaa, milloin asiakas haluaa saada aikaan muutoksia ja milloin hän ostaa jonkin muun syyn vuoksi. Mielestäni parhaat hankkeet ovat niitä, joissa asiakas on vaativa ja tahtoo saada aikaan näkyviä, mitattavia muutoksia. Mitä korkeampi tavoitetaso, sitä sitoutuneempi asiakaskin on päämäärän saavuttamiseen. Valitettavasti on myös tilanteita, erityisesti julkisen rahoituksen kautta toteutettavissa projekteissa, joissa muotoseikoista ollaan erittäin tarkkoja, mutta saavutettuja hyötyjä on vaikea mitata. Tämä ei ole omiaan tuottamaan parasta lopputulosta.

Mitä jos lähtisimme konkreettisista seikoista liikkeelle, kuten sairaspoissaolokustannusten vähentämisestä miljoonalla eurolla kahdessa vuodessa? Tällainen tavoite edellyttää erilaisia toimenpiteitä, erilaisia yhteistyömalleja ja erilaista tiedonkulkua kuin tavanomaisissa kehittämisohjelmissa. Konkreettinen tavoite innostaa ja haastaa kaikkia mukana olevia tekemään onnistunutta työtä. Tyytyväisyys syntyy lopputuloksesta, ei jonkin yksittäisen tilaisuuden tuntemusten perusteella.

Siirryttyäni viikon alussa Novetoksen hallituksen puheenjohtajaksi – ja ottaessani samalla isomman roolin suurten asiakasprojektien toteuttamisessa – mielessäni on muutamia tärkeitä asioita, joita haluan edistää. Yksi niistä on kokonaisvaltainen ajattelu yritysten kehittämisessä. Sen mukaisesti tuloksia ei voi parantaa, mutta parempi johtaminen ja parempi toiminta tuottavat parempia tuloksia. Hyvä johtaminen perustuu siihen, että tavoitteet ovat ymmärrettävät ja että ihmisillä on edellytykset saavuttaa ne. Koko toiminnan täytyy lähteä siitä, että se tuottaa jatkuvasti arvoa asiakkaille.

Mittaa vähemmän tyytyväisyyttä ja enemmän työn vaikutuksia!

Kuuntele Metallicaa!

Ville Lähdesmäki

Eräs maailman parhaista kiertävistä bändeistä, Metallica, keikkaili Suomessa 4.6.2012. Kiertueen teemana oli soittaa koko Black-albumi lävitse, lopusta alkuun. Black-albumi on 1991 julkaistu levy, joka teki Metallicasta ison ja tunnetun bändin metallikentän ulkopuolella. Albumi sisältää klassikot kuten Enter Sandman ja Nothing else matters. Monien mielestä kyseessä on yksi parhaista rock-levyistä maailmassa. Miksi?

Metallica on aina ollut erittäin hyvä esiintyjä ja aiemmat levytkin ovat olleet hyviä. Mikä siis sai aikaan Blackin suurmenestyksen?

Metallican vahvuus ei ole ollut se, että he soittaisivat erityisen hyvin – tai oikein – keikoillaan. Erityisesti rumpali Lars Ulrichia ei juurikaan arvosteta hyvänä rumpalina. Monien mielestä hänen soittonsa huononee vuosi vuodelta. Tämä oli kuultavissa omin korvin myös 4.6. Helsingissä. Siis soittotaito ei ole se juttu. No, mikä sitten on?

Metallican itsensä mielestä hyvä laulu, ja sitä kautta hyvä levy, perustuu riffiin ja energiaan. Riffi on yleensä muutaman tahdin mittainen toistuva sävelkulku, josta laulu tunnetaan ja joka muistetaan – ja joka opetellaan soittamaan ensiksi leirinuotioilla. Riffiä sitten jatkokehitetään Metallicassa yhteistyönä koko bändin voimin. Metallicalle riffien jälkeen melodiat ovat tärkeitä, vasta tämän jälkeen seuraavat sanat. Sanat tehdään sopimaan melodiaan eikä päinvastoin.

Mutta hyvä riffi, energia tai melodia ei riitä selitykseksi Black-albumin menestykselle, sillä Metallica on tunnettu näistä aikaisemmiltakin levyiltään. Mitä siis Blackilla tehtiin toisin?

Ehkä tärkeintä oli se, että he tajusivat tarvitsevansa apua. Tuottaja Bob Rockista tuli heille kuin bändin viides jäsen. Hän oli uusi pomo. Rumpali Lars ja laulaja-kitaristi James Hetfield olivat aikaisemmin olleet studiossa puikoissa, mikä kuului rumpujen ja kitara ylivaltana levyillä. Bassoa ei juuri kuulunut, mikä Jason Newstedia, basistia, harmitti. Bob toi uutta laajaa näkemystä, haastoi soittajia rikkomaan rajojaan ja hän yhdessä Larsin kanssa esimerkiksi ohjasi Kirk Hammettin kitarasooloja. Lisäksi Bob oli tajunnut, että sovituksiin ei voinut vaikuttaa soittajien kautta suoraan vaan vaikuttamalla laulujen tempoihin. Näin hän sai soittajat huomaamaan muutostarpeet: hitaammat tempot antavat ihan erilailla sijaa ja tilaa luovuudelle ja vivahteille. Samalla Lars uskoi ja näki levyn kokonaisuutena paljon ennen muita – Jamesille levy olikin pitkään vain ”kasa hyviä lauluja”. Lisäksi Black-albumilla koko bändi soitti studiossa yhtä aikaa, eivät yksitellen, kuten aiemmin. Näin pyrittiin saamaan live-energiaa studio-albumiin.

Mitä Metallica opettaa meille siitä, miten hommat toimivat paremmin? Ensinnäkin kyse on ihmisistä. Ehkä HR-ammattilaisten kannattaisi kuunnella enemmän Lars kuin Dave Ulrichia! Lars, joka ei soittajana ole kummoinenkaan maailman luokan bändiin, on ihmisenä bändin sielu. Hän varmasti tietää heikkoutensa, mutta juuri sen tähden hänen roolinsa on tärkeä. Se pakottaa Metallican kehittämään vahvuutensa muualle kuin ilmeiseen. Epätäydelliset ihmiset yhdessä tekevät yhden maailman parhaista bändeistä! Kuten Lars itse on sanonut: ”Tärkeintä on se, että bändi on olemassa”. Black-albumi on korostuneesti inhimillinen levy. Pala palalta koottu, kokoon itketty ja naurettu. Ehkä siksi se sisältää niin paljon klassikoita, joihin meidän ihan tavallisten kuulijoiden on helppo samaistua.

Toiseksi kyse on johtamisesta. Bob näki rumpujen ja kitaroiden taakse, mitä luonnostaan rumpalin ja kitaristin on vaikea nähdä. Black-albumi vaikutti näin ihmisiin myös ihmisinä, ei vain muusikoina. Lisäksi Bob tiesi, miten soittajia tuli kohdata: ei mennä sorkkimaan kaikista herkintä, vaan avata mahdollisuus nähdä uusia mahdollisuuksia. Tempojen hidastaminen on juuri tätä. Kun hidastamme vauhtia, näemme ehkä olennaisesti toisin, luovemmin ja yksityiskohtaisemmin. Bob tiesi tämän ja sai soittajat kasvamaan soittimiaan laajempaan ymmärrykseen.

Kolmanneksi, ehkä tärkeimpänä, on onnekas sattuma. Planeetat olivat oikeissa asennoissa kuten Lars itsekin on todennut. 1990-luvun alussa oli monesta syystä tilausta Black-albumin kaltaiselle levylle, Metallica sattui tekemään sen. And Justice for all… -albumin jälkeen bändi tahtoi tehdä yksinkertaisempaa ja suorempaa musiikkia. Ehkä he haistoivat sen murroksen, jossa (yli)pitkät kitarasoolot ja progemaiset rytmitykset olivat väistymässä suoran, kohtikäyvät ja viihteellisen musiikin tieltä? Kyse oli siitä, mitä toisen klassisen musiikin bändin nimi kertoo, ja joka on johtamisoppinakin korkeasti arvostettu: KISS – keep it simple, stupid!