tiistai 20. maaliskuuta 2012

Koskettava farkkuostos

Jutta Saanila

Kävelin tukholmalaiseen farkkuliikkeeseen ja sain energisen oloiselta pitkätukkaiselta rokkarimyyjältä hilpeän tervehdyksen. Päätin pärjätä yksin ja käännyin tutkimaan malleja.

Jos farkunostoinnostusta oli ollut pari pykälää, niin ne muuttuivat miinuksiksi, kun katselin muutamia malleja jotka olivat mielestäni kohtuuhintaisia. Ne eivät koskaan mahtuisi. Ahdistus nousi jo kurkkuun ja olin lähteä pois, kun poika tiskin luota lähestyi minua. ”Kan jag hjälpa dig?” hän kyseli lempeällä mutta intensiivisellä äänellä. Olin Ruotsissa antamassa asiakaspalvelukoulutusta, joten päätin jäädä hetkeksi tutkimaan miten tämä rock-henkinen mies minua palvelisi.

Hän kosketti minua kevyesti käsivarteen ja alkoi esitellä farkkuja, jotka sopisivat mutta olisivat hieman toivomani hintahaitarin ulkopuolella. Sitten hän kosketti taas ja opasti yhtä paria sovittamaan sovituskoppiin. Vaikka olin vielä shokissa kosketteluista, päätin jo matkalla koppiin ostaa tältä myyjältä ihan mitä vaan. Sovituskopista kurkatessani hän katseli minua lempeän hyväksyvästi, kun minä taas katsoin kärsivän tuomitsevasti jalkojani ja uusia housujani. Hän alkoi pehmeällä äänellä ja silmät lähietäisyydeltä tapittaen kertoa minulle farkkufilosofiaa ja farkkusalaisuuksia, vain minulle.

Tunsin olevani osa farkkusalapiiriä, ihmisiä, jotka TIETÄVÄT etteivät farkut koskaan ostaessa istu hyvin, vaan niitä käytetään lähes yötä päivää jolloin ne venyvät juuri sopiviksi. Taas hän katsoi näppärillä sormillaan lantioltani, että olipa juuri sopiva koko, yhtään isompaa hän ei suostuisi minulle myymään. No niin, enpä ollut tässä vaiheessa enää minkäänlaisessa kunnossa kyseenalaistamaan mitään.

Ostin farkut, jotka ylittivät roimasti budjettini. Juttelimme kassalla hetken asiakaspalvelusta ja varmistuin siitä, että hän koskettelee lähes kaikkia asiakkaitaan, mutta jokaista hieman eri tavoin. Rahan meno ei tuntunut enää miltään ja kävelin uudet farkut jalassa, äärettömän tyytyväisenä ja pitkään idioottimaisesti hymyillen pitkin Tukholman katuja.

Mitä tässä tilanteessa tapahtui? Miksi tämä myyjä onnistui pelastamaan minut turhautumiselta ja kääntämään mielialani jyrkän kriittisestä valtavan iloiseksi? Hän tyydytti 5 tärkeätä tarvettani.

  • Minä olin yksin liikkeellä vieraassa maassa ja isossa kaupungissa, jossa kukaan ei välittänyt puhua minulle tai katsoa kohti pidempään kuin sekunnin. Hän tyydytti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeni. 
  • Minä olin avun ja tiedon tarpeessa tässä hankalassa farkkuviidakossa ja yleensäkin vaatehankintojeni kanssa. Hän tyydytti avun tarpeeni.
  • Minua ei ollut kukaan koskettanut yli vuorokauteen muuta kuin vahingossa. Hän tyydytti läheisyyden tarpeeni. 
  • Minä olen itsekriittinen ulkonäköni suhteeni, varsinkin sovituskopeissa. Hän tyydytti arvostetuksi ja vahvistetuksi tulemisen tarpeeni. 
  • Minä olin tässä kaupungissa vailla omaa jengiä ja hän kutsui minut rokkareiden omaan farkkusisäpiiriin ja jakoi sen arvokkaita salatietoja. Hän tyydytti tarpeeni tulla hyväksytyksi ryhmään. 

Minä lähdin mukaan hänen houkuttelemanaan tanssiin, josta hän sai kai melkein yhtä paljon kuin minä. Annoin hänelle ainakin pitkään hyvää palautetta, josta hän näytti tykkäävän kovasti. Turinoimme ja tarinoimme, hän kertoi kun kerran sai turpiin koskettaessaan naista käsivarteen vessajonossa, kun kysyi oliko tämä pitkäänkin jonottanut. Koko tanssi turinahetkineen kesti kaikkineen noin 10 minuuttia, mutta se kruunasi päiväni ja ehkä hänenkin. Suosittelen lämpimästi Andrea nimistä myyjää Carlings jeansaffärissä Drottninggatanilla Tukholmassa. Ostatte elämyksen, ette pelkkiä farkkuja (jotka muuten istuvat jo nyt paremmin).

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Hyvä Jutta! Pääsin matkallesi mukaan!