Kestävä menestys, jatkuva suosio

Aku Toivonen

Mitkä asiat ovat kestävän menestyksen vauhdittajia? Huippuasema saavutetaan toteuttamalla sarja hyviä päätöksiä, jotka noudattavat yhtenäisesti yksinkertaista, johdonmukaista periaatetta. Yritysten menestyminen näkyy taloudellisina tuloksina ja päämäärien toteutumisina.

Organisaation arki rakentuu johtajuudesta kumpuavista toimintamalleista ja päätöksistä. Kestävää menestystä rakentaa ratkaisut, joiden tuloksena oikeat ihmiset ovat oikeissa tehtävissä toteuttamassa oikeita asioita oikein rakennetussa ja hoidetussa työympäristössä. Lopputuloksena on todennettavissa oleva pitkäkestoinen työ- ja asiakastyytyväisyys.

David Taylorin kirjassa Alaston johtaja esitetty taattu menestyksen kaava on: 

1. Tiedä, minne haluat mennä,  
2. Tiedä, missä nyt olet, 
3. Tiedä, mitä sinun on tehtävä jotta pääsisit sinne minne haluat, 
4. Tee se! 

Tämä kaava vaatii itsetutkiskelua, pysähtymistä ja rohkeutta hypätä pois edessä näkyviltä tutuilta urilta. Jotta ylivertaisuus ja menestys olisi jatkuvaa, syntyvien ajatusten ja toimenpiteiden vaikutusten tulisi olla ”triplawinnejä” - hyötyjinä asiakas, omistaja(t) sekä henkilöstö. 

Kestävän menestyksen huippuorganisaatio pystyy pitkäkestoisiin saavutuksiin, se ei ole riippuvainen yksittäisestä johtajasta, yhdestä suuresta ideasta tai suhdanteista. Sen toiminta pohjautuu hyvään työilmapiiriin, erinomaisuuteen panostamiseen sekä asiakkaista huolehtimiseen. Jim Collins toteaa kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin, että jokainen huippuyritys on riippuvainen ennen kaikkea itseohjautuvista ja omatoimisesti motivoituvista työntekijöistä. Säännöt, kankeus ja byrokratia haittaavat hyvän yrityskulttuurin syntymistä ja ylläpitoa. Kun organisaatioon on rekrytoitu vastuuntuntoisia ja tehtävänsä sisäistäviä ihmisiä, ei yrityksessä tarvita kasapäin sääntöjä ja kankeaa virkavaltaisuutta.

Samalla linjalla on Arto Hiltunen kirjassaan Johtamisen taito todetessaan, että hyvän johtajan tärkein ominaisuus on johdonmukaisuus ja sen mukanaan tuoma ennustettavuus. Jos johtaja toimii ja ottaa kantaa samantyyppisissä tilanteissa saman linjan mukaisesti, se luo organisaatioon turvallisuuden tunnetta ja itseohjautuvuutta. Kun johtajan linja on ennustettavissa, johtaminen toimii linjakkaasti ja tehokkaasti vaikka johtajaa ei näkyisi mailla eikä halmeilla.

Erinomaiset yritykset eivät vaadi jatkuvan suosionsa rakentamiseksi välttämättä karismaattista, julkisuudessa usein esiintyvää johtajaa. Collinsin mukaan kestävän menestyksen luoneet johtajat eivät puhu itsestään, he puhuvat yrityksestä ja muiden työpanoksesta mielin määrin. Silti tämä ei tarkoita vain nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Se tarkoittaa yhtä lailla järkähtämätöntä päättäväisyyttä ja lujuutta tehdä kaikki, mitä yrityksen parhaaksi kehittäminen vaatii.

Jatkuvaan suosioon ja menestykseen tarvitaan aikaansaamisen kulttuuri, joka tarvitsee polttoaineekseen sitoutuneisuutta, tavoitteellisuutta ja laatuun panostamista. Läpinäkyvyys, johtamisen eettisyys ja kyseenalaistamisen taito tukevat tietä kestävään menestykseen. Vaikka yrityksissä käydään välillä tiukkoja neuvotteluita, hyvä johtaja luo arvostavan dialogin ilmapiirin, jossa kuuntelu, kannustus ja yhdessä ajattelu on arkipäivää. 

Kestävä menestys, jatkuva suosio – kun tämä tila on saavutettu, mikä auttaa sen ylläpidossa? Pitää välttää menestyksen synnyttämä ylimielisyys, olla kasvun suhteen maltillinen sekä tunnustaa mahdolliset riskit ja vaarat. Hätäinen pelastuksen etsiminen saattaa pahimmillaan johtaa tuhoon tai pientoimijaksi antautumiseen. Tärkeää on toiminnan ytimen säilyttäminen ja edistyksen turvaaminen: ydinarvot pysyvät muuttumattomina  ja tiukasti erillään jatkuvasti muuntuvaan maailmaan sopeutettavasta toimintastrategiasta ja -kulttuurista.

Pidän kovasti jo lähtökohtaisesti Jim Collinsin kirjassa Hyvästä paras ajatuksesta ”olla paras”. Se antaa hyvin erilaisen maun kuin ”olla voittaja”.  Voittaja tarvitsee aina häviäjän - paras ei jää hetkellisen ylivertaisuutensa huumaan. Paras toimii kestävän menestyksen turvaamiseksi omalla määrätietoisella tavallaan, mahdollisesti vaatimattomana ja nöyränä mutta pelottomana. 

Olen ollut osallisena erään menestystarinan luomisessa. Tämän yrityksen toimintakulttuuri oli (ja on edelleen) nimenomaan nöyrää ja asiakaslähtöistä, mutta kuitenkin suoraselkäistä. Julkisuuteen emme puhuneet itsestämme henkilöinä, kysyttäessä kerroimme näkökulmaamme alaa yleisesti koskien, kerroimme yhteisestä tavoitteesta jota yhteisesti toteutamme. Toimintamme pohjautui jaettuun johtajuuteen ja luontevaan itseohjautuvuuteen. Oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä toteuttamassa oikeita asioita oikein rakennetussa ja hoidetussa työympäristössä. Näillä kestävän menestyksen tunnistettavilla toimintatavoilla edeten ko. yritys täyttää pian 30 vuotta, ja on arvokkaampi kuin koskaan. Se on paras, mutta ollakseen kestävä menestyjä sen ei ole tarvinnut olla voittaja.

Koskettava farkkuostos

Jutta Saanila

Kävelin tukholmalaiseen farkkuliikkeeseen ja sain energisen oloiselta pitkätukkaiselta rokkarimyyjältä hilpeän tervehdyksen. Päätin pärjätä yksin ja käännyin tutkimaan malleja.

Jos farkunostoinnostusta oli ollut pari pykälää, niin ne muuttuivat miinuksiksi, kun katselin muutamia malleja jotka olivat mielestäni kohtuuhintaisia. Ne eivät koskaan mahtuisi. Ahdistus nousi jo kurkkuun ja olin lähteä pois, kun poika tiskin luota lähestyi minua. ”Kan jag hjälpa dig?” hän kyseli lempeällä mutta intensiivisellä äänellä. Olin Ruotsissa antamassa asiakaspalvelukoulutusta, joten päätin jäädä hetkeksi tutkimaan miten tämä rock-henkinen mies minua palvelisi.

Hän kosketti minua kevyesti käsivarteen ja alkoi esitellä farkkuja, jotka sopisivat mutta olisivat hieman toivomani hintahaitarin ulkopuolella. Sitten hän kosketti taas ja opasti yhtä paria sovittamaan sovituskoppiin. Vaikka olin vielä shokissa kosketteluista, päätin jo matkalla koppiin ostaa tältä myyjältä ihan mitä vaan. Sovituskopista kurkatessani hän katseli minua lempeän hyväksyvästi, kun minä taas katsoin kärsivän tuomitsevasti jalkojani ja uusia housujani. Hän alkoi pehmeällä äänellä ja silmät lähietäisyydeltä tapittaen kertoa minulle farkkufilosofiaa ja farkkusalaisuuksia, vain minulle.

Tunsin olevani osa farkkusalapiiriä, ihmisiä, jotka TIETÄVÄT etteivät farkut koskaan ostaessa istu hyvin, vaan niitä käytetään lähes yötä päivää jolloin ne venyvät juuri sopiviksi. Taas hän katsoi näppärillä sormillaan lantioltani, että olipa juuri sopiva koko, yhtään isompaa hän ei suostuisi minulle myymään. No niin, enpä ollut tässä vaiheessa enää minkäänlaisessa kunnossa kyseenalaistamaan mitään.

Ostin farkut, jotka ylittivät roimasti budjettini. Juttelimme kassalla hetken asiakaspalvelusta ja varmistuin siitä, että hän koskettelee lähes kaikkia asiakkaitaan, mutta jokaista hieman eri tavoin. Rahan meno ei tuntunut enää miltään ja kävelin uudet farkut jalassa, äärettömän tyytyväisenä ja pitkään idioottimaisesti hymyillen pitkin Tukholman katuja.

Mitä tässä tilanteessa tapahtui? Miksi tämä myyjä onnistui pelastamaan minut turhautumiselta ja kääntämään mielialani jyrkän kriittisestä valtavan iloiseksi? Hän tyydytti 5 tärkeätä tarvettani.

• Minä olin yksin liikkeellä vieraassa maassa ja isossa kaupungissa, jossa kukaan ei välittänyt puhua minulle tai katsoa kohti pidempään kuin sekunnin. Hän tyydytti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeni. 
• Minä olin avun ja tiedon tarpeessa tässä hankalassa farkkuviidakossa ja yleensäkin vaatehankintojeni kanssa. Hän tyydytti avun tarpeeni.
• Minua ei ollut kukaan koskettanut yli vuorokauteen muuta kuin vahingossa. Hän tyydytti läheisyyden tarpeeni. 
• Minä olen itsekriittinen ulkonäköni suhteeni, varsinkin sovituskopeissa. Hän tyydytti arvostetuksi ja vahvistetuksi tulemisen tarpeeni. 
• Minä olin tässä kaupungissa vailla omaa jengiä ja hän kutsui minut rokkareiden omaan farkkusisäpiiriin ja jakoi sen arvokkaita salatietoja. Hän tyydytti tarpeeni tulla hyväksytyksi ryhmään. 

Minä lähdin mukaan hänen houkuttelemanaan tanssiin, josta hän sai kai melkein yhtä paljon kuin minä. Annoin hänelle ainakin pitkään hyvää palautetta, josta hän näytti tykkäävän kovasti. Turinoimme ja tarinoimme, hän kertoi kun kerran sai turpiin koskettaessaan naista käsivarteen vessajonossa, kun kysyi oliko tämä pitkäänkin jonottanut. Koko tanssi turinahetkineen kesti kaikkineen noin 10 minuuttia, mutta se kruunasi päiväni ja ehkä hänenkin. Suosittelen lämpimästi Andrea nimistä myyjää Carlings jeansaffärissä Drottninggatanilla Tukholmassa. Ostatte elämyksen, ette pelkkiä farkkuja (jotka muuten istuvat jo nyt paremmin).

Tahtoa, tuuria ja valintoja

Esa Pohjanheimo


Olin kaksi viikkoa Kuubassa, kiertomatkalla ja turistina. Etukäteen lukemani ja oppaan kertoman tiedon ja tarinoiden myötä kertyi aikaisempaa monipuolisempi käsitys maasta ja sen lähihistoriasta. Heti matkan jälkeen mielessä pyörii niin monta asiaa, että väkisin kysyy itseltään ”Mitä siitä kertoisin – kysyjille vastaisin?”, kuten Jukka Kuoppamäki laulussaan Sininen ja valkoinen.

Kuuban vallankumouksen historia on oikeastaan tragikoominen. Fidel Castro käynnisti vallankumouksellista toimintaansa jo opiskellessaan lakitiedettä. Ohjelmaan sisältyi erityisesti maaseudun köyhien aseman parantaminen. Toiminta oli kuitenkin monesti kuin Mr. Bean -elokuvasta. Kolari matkalla aseita ryöstämään muutaman sadan metrin päässä kohteesta. Tulitukea antava ryhmä meni katolle, jonka reunukset olivat niin korkeat, että sieltä ei pystynyt ampumaan. Huvijahti, jolla kuljetettiin miehiä ja aseita, melkein upposi ja sen välttämiseksi piti heittää mereen sekä aseita että ruokavaroja. Kahdeksastakymmenestä miehestä perille pääsi vain parisenkymmentä.

Mutta Fidelin tahto ja usko vallankumoukseen oli luja. Hän sai 15 vuoden tuomion kapinallisuudesta, hänet armahdettiin jo parin vuoden päästä ja homma jatkui kunnes vuoden 1959 alussa Fidel joukkoineen kaappasi vallan. Tahto tuotti tulosta ja loppujen lopuksi voidaan sanoa, että tuuriakin oli monen vuoden ajan. Tuuria on ollut myöhemminkin, ainakin jos tiedot siitä, että hänet on yritetty salamurhata yli 600 kertaa, pitävät paikkansa. 

Olen joskus sanonut, että onni on ahkeruuden tulos. Kun tekee töitä jonkun asian hyväksi, niin asiat alkavat järjestyä sopivalla tavalla. Ehkä Kuuban vallankumoustarina tukee tätä heittoa. Kun on riittävä tahto, motivaatio ja sitkeys, niin tuuriakin riittää. 

Toinen yleisempi asia, jota olen Kuuban-matkani jälkeen miettinyt on se, kuinka paljon yksi valinta voi vaikuttaa. Vallankumouksen jälkeen Castro matkusti Yhdysvaltoihin neuvottelemaan taloudellisesta avusta ja yhteistyöstä. Jenkit olivat tähän haluttomia, koska Castro oli sosialisoinut amerikkalaisten yhtiöiden omaisuuden Kuubassa. Presidentti Eisenhower valitsi golfin peluun Castron tapaamisen sijasta, ja varapresidentti Nixon ilmoitti, että mitään apuja tai yhteistyötä ei tule. 

Kuuban ystäväksi ja auttajaksi tulikin Neuvostoliitto, ja Castro julisti puheessaan, että vallankumous onkin sitten sosialistinen. Tämän seurauksina tulivat Sikojenlahti, ohjuskriisi ja monet muut historiasta tutut tapahtumat. Entä jos Eisenhower olisikin päättänyt edes neuvotella? Millä tavalla kylmä sota ja sen aikainen maailmanhistoria olisi voinut muuttua? 

Tavallinen kansalainen ei juuri maailmanhistoriaa heilauta, mutta oman elämän ja lähipiirin kannalta (arvo)valinnat voivat olla vastaavaa suuruusluokkaa. Pitää siis olla tarkka valintojen kanssa – varsinkin kun aina ei ollenkaan huomaa olevansa ison asian äärellä ja lähtee sitten vaikka golfaamaan.

(Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että en kannata mitään sellaista valtaa, joka autoritaarisesti rajoittaa mm. kansalaisten vapautta mielipiteensä ilmaisemiseen ja oikeutta poliittisen toimintaan.)