Väärin äänestetty

Pentti Martiskainen

Suomessa on nyt siirrytty uuteen poliittiseen aikakauteen. Siirtymisen luoma levottomuus näkyy meillä kaikkialla, mutta myös koko Euroopassa. Jopa Portugalissa on havahduttu noteeraamaan pieni pohjoinen valtio, joka Euroopan Unionin jäsenyydestä huolimatta tuntuu äänestävän ihan väärin. Sosiaalisessa mediassa järjestäydytään jo uuden tulevaisuuden varalta, ja rintamalinjoja syntyy moneen suuntaan. Kansainvälisyys ja impivaaralaisuus jakavat nyt kansaa, vaikka arjen ongelmien kannalta kummallakaan ei liene suurta merkitystä.

Nukkuvien puolue suurin
Ennen lähinnä jätettiin äänestämättä väärin. Nukkuvien puolue on pitänyt valtaa yli 32 prosentin äänettömällä osuudella. Nukkuvia on yritelty herätellä vaaliuurnille moni keinoin, mutta turhaan. Nyt saatiin sentään parin prosentin liikahdus, mutta sekin näytti menevän väärin tai ainakin väärälle puolueelle. Silti vankasti suurin puolue on edelleen nukkuvat.

Kuka äänesti väärin?
Perussuomalaisia kannatti 19,1 prosenttia äänestäneistä. Tämä joukko tuntuu ainakin sosiaalisessa mediassa kommentoineiden mielestä äänestäneen pahimmin väärin. Lievää väärin äänestämistä oli muidenkin puolueiden saamissa äänissä. Kokonaan väärin on äänestetty lähinnä keskustan ja vihreiden kannattajien mielestä. Ketä nämä väärin äänestäneet ihmiset sitten ovat, ja mitä he oikein ajavat takaa? Ainakaan työpaikkojen kahvikeskusteluissa ja Facebookissa heitä ei ole näkynyt, eikä kenenkään tuttavapiiriinkään heitä tunnu kuuluvan. Jostain puun takaa he tulivat, äänestivät väärin ja taas katosivat. Onko tässä sama ilmiö kuin Seitsemän päivää -lehden lukemisessa. Se on maan suurilevikkisin lehti, vaikka kukaan ei ole tunnustanut sitä lukevansa.

Mitä he tavoittelevat?
Väärin äänestäneiden motiiveja on spekuloitu runsaasti, mutta silti kuva on hämärä. Yleisimmin vedotaan protestiin vanhoja puolueita ja niiden ajamaa politiikkaa vastaan. Ainahan protestiääniä on ollut, mutta selittääkö tämä silti väärin äänestäneiden koko määrän. On mielenkiintoista, että vaalivoittajien poliittisista päämääristä on niin vähän todellista tietoa. Tuntuu kuin heidän ohjelmansa olisi kirjo muiden puolueiden kannattamia ja vastustamia asioita sulavassa sekamelskassa, josta vain maahanmuuttokriittisyys nostaa päätään.

Mitä nyt seuraa?
Vaalien jälkeen seuraa aina hämmennys, niin nytkin. Osa äänestäjistä uskoo, että valitut ehdokkaat oikeasti lähtisivät ajamaan lupaamiaan asioita. Kun aikaa kuluu, poliittinen realismi karsii lupauksista suurimman osan – puolueiden sisäinen kuri loput – ja palataan normitilanteeseen. Siinä poliittiset päättäjät tulevat ja menevät, puolueet voittavat ja häviävät, mutta sama meno jatkuu. Kansasta kaikki näyttää ihan samalta. Puhuvat päät ovat vain hiukan erinäköisiä. Näin väärin äänestämisen seuraukset ovat ainakin aiemmin olleet vähäisiä ja merkityksettömiä. Toistuuko sama kuvio nytkin?

Kuka hävisi?
Vaalien todellinen häviäjä lienee kuitenkin Aku Ankka. Tämä kestosuosikki on nyt pudonnut pois nimellä äänestettyjen kärkipaikalta. Hänet on nimittäin ohittanut Munamies! Selvästi väärin äänestetty.