Onnellinen esimies

Petri Lehtipuu

Kokeilin hakukoneessa erilaisia adjektiiveja esimies-sanan edessä. Tavallisimpia adjektiiveja kuten hyvää ja huonoa käytettäessä osumia oli hyvin paljon, kuten myös hakiessa sanapareja vaativa esimies ja jämäkkä esimies. Stressaantunut tuotti joitakin osumia, tasapainoinen esimies vain yhden. Mutta onnellisia esimiehiä sanaparihaulla ei löytynyt.

Esimies voi hakutulosten perusteella olla rohkea, viisas tai reilu, tehokas ja tasapuolinen, jopa täydellinen muttei tyytyväinen, onnellinen eikä iloinen. Kyse voi olla silkasta sattumasta, mutta jotakin kielenkäyttö ja sananvalinnat paljastavat.

Esimiestyö mielletään joskus työksi, joka ei edellytä erityistä ammattitaitoa. Onhan olemassa sanonta, jonka mukaan ne tekevät jotka osaavat, ja ne jotka eivät osaa, johtavat. Yhtä lailla tavanomainen ratkaisu on valita parhaat osaajat esimiehiksi. Uralla etenemiseen on kehitetty yksi polku ja se on yleneminen esimiesvastuuseen ja edelleen seuraaville portaille. Tämä malli on toki ajan mittaan muuttunut, ja monet yritykset rakentavat erityisiä asiantuntijaurapolkuja sekä palkkaavat johtajiksi ns. ammattijohtajia. Ammattijohtaja-termiin liittyy piiloviesti siitä, että henkilö ei ole organisaation toimialan asiantuntija. Ammattimaisuus korostaa sitä, ettei johtaja itse osallistu yksityiskohtaiseen tekemiseen vaan pikemminkin johtamiseen esimerkiksi muutostilanteessa.

Esimies on tyypillisesti kahden tai useamman tulen paahteessa toteuttaessaan organisaation perustehtävää ja kehittäessään toimintaa uusien tarpeiden mukaisesti. Niinpä on luonnollista, että hakukone tunnistaa useita osumia termeille osaava esimies ja taitava esimies. Päätökset on tehtävä, asiat on saatava tapahtumaan, ihmisistä on pidettävä huolta.

Yhden koulukunnan mukaan tyytyväisyys ja hyvä ilmapiiri ovat seurausta hyvin tehdystä työstä ja saavutetusta menestyksestä. Toinen koulukunta kääntää syy-seuraussuhteen toisin päin ja korostaa, että menestys syntyy parhaiten hyvässä työskentelyilmapiirissä. Mielestäni asiat kulkevat rinnakkain, mutta kestävä hyvä ilmapiiri on eri asia kuin saavutuksista aiheutuva, lyhytaikaisempi hyvä olo. Keskeistä sekä esimiehelle että hänen johtamalleen ryhmälle on kokea työn mielekkyys nyt ja pitkällä aikavälillä.

Johtajaa tai esimiestä kutsutaan harvoin onnelliseksi. Tyytyväisyyttä on oikeus kokea, jos työ on sujunut hyvin ja tuloksellisesti. Mutta jos esimies on liian iloinen, eikö hänessä olekin jotakin epäilyttävää, lepsua tai pinnallista. Tästä huolimatta työpaikoilla tarvitaan esimiehiä, jotka saavat ihmiset pitämään työstään, innostumaan tuotteiden ja palveluiden jatkuvasta kehittämisestä ja arvostamaan kollegoitaan ja asiakkaitaan. Jotta koko ryhmä jaksaa pitkäjänteisesti ja ilmapiiri on kestävästi positiivinen, esimiehen oma hyvinvointi nousee ratkaisevaan asemaan.

Aristoteleen mukaan onnellisuus on elämän päämäärä. Jos ihminen tavoittelee hyvyyttä, hyvät teot ovat seurausta tästä kamppailusta ja ne tekevät hänestä hyveellisen ja siten onnellisen. Muista varata arjen keskellä aikaa myös sen miettimiseen, mikä työssä on hyvää, mielekästä ja kestävää.