Haloo: olisi tarvetta dialogille!

Lari Junkkari

Ihan aluksi kerron jälleen kerran sen, että tykkään kovasti Suomesta ja suomalaisista. Ja heti perään tuon esille asian, jossa me suomalaiset emme ole kovin taitavia. Harjoitan siis kritiikkiä. Tuo asia on meidän keskustelukulttuurimme. Minun mielestäni me emme kykene kovinkaan laadukkaaseen dialogiin, väittelyyn, argumentointiin. Toki jotkut osaavat nuo taidot, mutta se ei ole yleistä.

Viimeisin esimerkki vajavaisesta keskustelukulttuurista on ollut tuo suuri kiehunta homoseksuaalisuudesta, kirkosta, uskonnosta, Raamatusta. Samanlainen leimaava, pinnallinen, tunnekuohuinen, asioita tuntematon ja aggressiivinen väittely muidenkin teemojen kohdalla on tavallista kaikkialla mediassa, nettikeskusteluissa, yleisönosastoissa ja suorissa kontakteissa. Se on monologista, tykittävää, kuuntelematonta. Siinä puhutaan toinen toisensa ohi.

Monologisen, asioita eteenpäinviemättömän puhumisen tuntomerkkinä on juuri tuo ohipuhuminen, kohtaamattomuus. Hyvin usein siihen liittyy halu voittaa toinen. Keskustelussa, joka nousee siihen osallistuvan tai osallistuvien halusta nujertaa toinen/toiset, ei voi olla voittajaa, siinä on vain häviäjiä. Keskustelu päättyy kaikkien osapuolien tappioon myös silloin, jos se juuttuu paikalleen, koukuttuu samojen asioiden jääräpäiseksi inttämiseksi. Tuossa omien mielipiteiden puuduttavan jankkaamisen koukussa sitten killutaan loppumattomiin.

Dialogisen keskustelun, laadukkaan vuoropuhelun, kuva on toisenlainen. Se pyrkii tuottamaan keskustelijoiden välille ikään kuin viisaustilan, josta kaikki vuoropuhelun osapuolet voivat ammentaa. Tuo tila on kunnioittava, kuunteleva, tarkentuva, etsivä ja sille on tyypillistä se, että korjaava arviointi kohdistuu myös omiin puheenvuoroihin, ei vain ”vastustajan” kannanilmaisuihin. Hyvässä dialogissa päämääränä on tuottaa kaikille osapuolille uutta ymmärrystä ja siten etsiä mahdollisuutta päästä eteenpäin, ikään kuin uudelle tasolle.

Hyvä vuoropuhelu ei tarkoita lepsua keskustelua, väärällä tavalla periksiantavaa. Erimielisyys voi olla vahvaakin eikä helppoon ja valheelliseen kompromissiin tai konseksukseen saakaan pyrkiä. Dialogin anti on siinä, että sen kautta voimme voittaa primitiivisten reaktioidemme aikaansaaman kuurouden ja aggressiivisuuden. Tuossa yllä kuvaamieni viisaustilojen synnyttämiseen kutsun itseni ja jokaisen. Suomen maabrändiin kannattaa lisätä suuri tavoite: kasvaa erinomaisen keskustelukulttuurin mallimaaksi.