Eläköön monarkia

Eeva Pitkänen

Vihdoinkin Ruotsin kruunuprinsessa Victoria tulee Suomeen puolisonsa Danielin kanssa. Valtiovierailusta on monia hyötyjä. Yksi niistä on se, että vierailu herättää keskustelua monarkian ja tasavallan keskinäisestä paremmuudesta.

Monarkiassa on monia hyviä puolia. Victorian häiden aikaan huomasi, miten tärkeää ihmisille on saada ihailla ja katsoa ylöspäin jotain esikuvaa. Victoriaa katselee mielellään. Hän on kaunis ja hyväkäytöksinen, mutta vielä tärkeämpää on, että hänestä huokuu lähimmäisistä välittämisen taito. Hän vaikuttaa olevan heikompiosaisten puolella, hän työskentelee mm. nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kansa tarvitsee johtajaa, ja Victoria on loistava tien näyttäjä.

Näin presidentin vaalien alla tulee miettineeksi, miten paljon helpommalla ja halvemmalla me suomalaiset pääsisimmekään, jos meilläkin olisi monarkia. Yhteiskunnassa raha alkaa kiertää, kun mainoskampanjat, lehti-ilmoittelut, paneelit, tv- ja radiokeskustelut, haastattelut, artikkelit ja mielipidemittaukset alkavat. Kohta lööpit kirkuvat, kuka on minkäkin verran johdolla tai tappiolla. Jo nyt puolueet käyttävät aikaa ja rahaa omien ehdokkaidensa etsimiseen, esilletuomiseen tai sivuun laittamiseen. Presidenttipeli vie energiaa monelta muulta tärkeältä hankkeelta.

Vaalipäivien suunnittelu on valtava prosessi. Ja itse vaalipäivänä 2/3 Suomea on liikekannalla. Liikkeellä on vaalivirkailijoita, tarkkailijoita, ääntenlaskijoita, vahtimestareita, toimittajia ja äänestäjiä. Ja sama uudestaan toisella kierroksella.

Suomalaiset joutuvat väkisin valitsemaan puolensa, ketä ehdokasta kannattavat. Ei siis voi olla olemassa koko kansan presidenttiä. Me käytämme aikaa ja rahaa siihen, että saadaan kansa jaettua kahtia. Puolet kansasta voi kehua presidenttiä ja pienempi puolisko keksiä valittamista hänen toiminnastaan.

Tähän ongelmaan on viime vuosikymmeninä löydetty ratkaisu. Presidentiltä on otettu valtaa pois. Kun vallankäytön näkökulmasta lähestymme monarkiaa, olisi järkevintä hyödyntää muutkin monarkian edut.

Suomella voisi olla vakituinen presidentti, koko kansan suosikki. Hän olisi henkilö, joka edustaisi suomalaisuutta parhaimmillaan. Hän olisi kaunis tai komea, tai kauniisti tai komeasti ikääntynyt. Hän rakastaisi luontoa, saunomista ja liikuntaa. Hän puhuisi suomalaisen ruuan ja työn puolesta, kannustaisi yrittäjiä ja huolehtisi heikoimpien eduista. Hän edustaisi Suomea ulkomailla ja olisi tunnettu hyvästä kielitaidostaan ja yleissivistyksestään. Todistaisi näin, että Pisa-tulokset ovat totta.

Vakituisen presidenttimme aiheuttamat kustannukset katettaisiin niillä rahoilla, jotka nyt menevät presidentinvaalien järjestämiseen, vaalitukiin ja eri ehdokkaiden kampanjoihin yhteisistä varoista. Eläköön monarkia! Ja tervetuloa Suomeen Victoria ja Daniel.

(Valtiovierailu Suomessa 1.-2.11.2010.)