Kohti elinvoimaisempaa Suomea

Markku Laitinen

Kesälomalla ihmiset yleensä hakevat elinvoimaansa vahvistusta – myös lukemalla. Omalla kesälomallani luin helteisissä tunnelmissa kollegani ja ystäväni Aarne Nurmion Elinvoimainen Suomi –raporttia.

Suomen elinvoiman lähteet –kehitysohjelma käynnistyi syksyllä 2009 ja siinä etsittiin laajalla yhteiskunnallisten päättäjien ja vaikuttajien joukolla ratkaisuja siihen, mistä Suomi voi ammentaa elinvoimansa tulevaisuudessa. Raportti julkistettiin Sitrassa maaliskuun lopussa.

Ohjelman avulla työstettiin toimenpiteiksi näkemyksiä siitä, miten maailmaa ravisteleva finanssi- ja talouskriisi, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja tieto- ja viestintätekniikan kehitys muuttavat Suomen toimintaympäristöä. Tavoitteena oli tunnistaa tärkeimmät tekijät, joiden avulla Suomi voi vahvistaa ja uudistaa elinvoimaisuuttaan, kilpailukykyään ja hyvinvointiaan.

Raportti lämmittää ajatuksillaan vielä syksyn koleudessakin. Monipuoliset puheenvuorot ja keskinäinen vuoropuhelu kuului raportissa, joka ravisutti allekirjoittaneen pohdintoja.

Valmentajana ja työnohjaajana huomaa olevansa raportin teemojen kanssa tekemisissä viikoittain. Työn ja ylipäätään elämän merkitys, tarkoitus ja mielekkyys ovat eri tavoin läsnä työyhteisöjen arjessa, kun etsimme viisaampia ratkaisuja tulevaisuuden suuntaan.

Sitran toteuttaman Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman puheenjohtaja Sari Baldauf peräänkuulutti uutta ajattelua

- Läpi vuosikymmenten Suomen vaurastumisen on taannut vienti- ja teollisuusvetoinen talous. Nyt globalisaatio on muuttanut teollisen tuotannon maantiedettä ja olemme siirtymässä tuotantolähtöisestä toiminnasta kohti ihmis- ja ratkaisukeskeistä palvelutaloutta. Tämä siirtymä edellyttää meiltä aivan uutta ajattelua.

Mitä kaikkea on tämä uusi ajattelu?

Allekirjoittanut miettii usein sitä, minkä Paul Krugmankin totesi Sitrassa pitämässään alustuksessa, että olemme rakentaneet maailmaan taloudellisen järjestelmän tai koneiston, jota emme hallitse ja jonka toimintaa emme riittävästi ymmärrä.

Maailma ja näyttää vuosi vuodelta yhä absurdimmalta ja isännäksi onkin tullut renki. Mammona hallitsee.

Aarne Nurmio kirjoittaa osuvasti puheenvuorossaan Sitran lopputilaisuudessa:

Olemme rakentaneet yhteiskunnastamme kasvuhakuisten koneistojen, vahvojen instituutioiden maailman. Alkuperäiset päämäärämme ovat paljolti toteutuneet tai muuten kadonneet. Mutta ajattelussamme olemme tottuneet ehdollistamaan kaiken hyvän toteutumisen jatkuvaan määrälliseen ja aineelliseen talouden kasvuun. Ja rakentamistamme instituutiosta on tullut meille yhä vahvempia identiteetin ja turvan lähteitä. Winston Churchill sanoi: ”Ensin me luomme yhteiskuntamme ja sen rakenteet, sitten ne luovat meidät."

Instituutiosta omine tavoitteineen ja rakenteineen on siten vähitellen tullut päämääriä itsessään. Rengistä on tullut isäntä. Siitä on tullut voimakas, hallitseva, kyltymätön; se tahtoo vielä enemmän ja vielä nopeammin. Se on tehnyt ihmisestä, sinusta ja minusta talouden tuotannontekijän, voimavaran, kuluttajan – koneistojensa vangin.

Tämä on se ajan henki, isännäksi päässyt renki, jonka suuren pillin mukaan täällä tanssittava on. Olemme antaneet kahlita itsemme näkökulmiin ja mekanismeihin, jotka nyt estävät uusien mahdollisuuksien tunnistamisen ja hyödyntämisen.

Vahvat instituutiokeskeiset identiteetit ja tuotanto- ja tuotelähtöiset näkökulmat rajoittavat kasvumahdollisuuksien näkemistä. Verkottuvassa palvelutaloudessa uutta kasvua luodaan usein yksittäistä toimijaa laajemmissa kokonaisuuksissa, jotka kehittyvät käyttäjä- ja ratkaisulähtöisesti.

Toivoisin, että Sitra -raportti olisi iltalukemisena kaikkien suomalaisten päättäjien yöpöydällä.

Elinvoimaisempaa syksyä kaikille!

Lisätietoa: http://www.elinvoimanlahteet.fi