Coaching ja luovuus

Tuovi Haikala

Yritykset ovat pyristelemässä irti lamasta mutta varsinainen nousu ei ole vielä alkanut. Koska kaikilla työpaikoilla tuntuu olevan kiire ja melkoinen paine, ei ratkaisu voi olla enää tehojen lisäämisessä. Sen sijaan että tehdään enemmän, meidän on opittava tekemään toisin. Tarvitaan kykyä synnyttää uusia ideoita, katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Tarvitaan luovuutta ja innovaatioita. Luovuus on kuitenkin luonteeltaan vaikeasti ennakoitavaa ja hallitsematonta. Se pakenee organisaatiokaavioita ja hierarkioita eikä noudata aikatauluja, deadlinet istuvat huonosti sen luonteeseen. Mistä sitä saa lisää?

Luovuus elää ihmisten välillä eikä vain poikkeusyksilöiden luovassa kyvyssä. Osa innovaatioiden johtamista on kyky luoda sellaiset työolosuhteet ja toimintakulttuuri, joissa jokainen voi osallistua organisaatiossa käytävään dialogiin ja jokaisella on mahdollista löytää itsestään myös luova puoli.

Mitä tällä on tekemistä coachingin kanssa? Itse asiassa hyvin paljon – hyödyntämällä coachingia ja sen periaatteita valmentavana johtamisena, voidaan saada hyviä tuloksia.

Coaching on perusluonteeltaan luovaa dialogia, prosessi jolla yritetään löytää uusia tapoja tarkastella asioita ja tilanteita. Coaching on mahdollisuus irrottautua hetkeksi päivittäisestä rutiinista, ottaa etäisyyttä ja etsiä toisenlaisia ratkaisuja. Se tukee coachattavan omaa sisäistä pohdintaa, ajattelua. Hyvillä kysymyksillä coach voi auttaa löytämään täysin uudenlaisia ratkaisuja.

Coaching ei ole vain kahden henkilön välistä. Monissa organisaatioissa on alettu menestyksellä käyttää ryhmäcoachingia keinona uudistumiseen. Tämä kaikki on yksi tie kehittää valmentavan johtamisen kulttuuria ja sitä kautta luoda uutta innostusta ja innovatiivisuutta organisaatioon.

Hyvä esimies pyrkii tiiminsä kanssa keskusteluihin, joissa voidaan ja halutaan luoda uutta. Ajatusten jakaminen voi tapahtua vain vapaaehtoisesti, käskemällä ei tulosta luovassa työssä synny. Luovan prosessin edellytys on vapaus. Vapaus on tärkeää myös siksi, että emme voi etukäteen tietää mistä suunnasta ratkaiseva idea tulee. Näin ollen on hyvä katsoa maailmaa avoimin silmin ja välttää jumittumasta vain omaan kapeaan erikoisalaan. Joskus parhaat ideat tulevat täysin odottamattomista suunnista.

Jotta innovatiivisuutta tukevaa dialogia voitaisiin käydä, yrityskulttuurissa on hyväksyttävä myös uuden syntymiseen liittyvä kitka. Jos organisaatioissa ei uskalleta kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja, anneta lupaa kysyä ns. tyhmiä kysymyksiä ja haetaan vain pelkkää tehokkuutta, on vaikea käydä sellaista dialogia, josta syntyisi ratkaisevalla tavalla uutta.

Rakentava erimielisyys on hyödyllisempää kuin hymistelevä yksimielisyys. Tämä edellyttää vahvaa keskinäistä luottamusta ja arvostusta, jotta kyseenalaistamista ei koeta keskinäisenä henkilöiden välisenä kilpailuna vaan ainoastaan erilaisten näkökulmien tuomisena keskusteluun. Luonnollisesti erilaisille näkökannoille tulee osata löytää myös yhteinen ratkaisu, jotta innovaatiot voivat syntyä eikä keskustelu jää pyörimään hedelmättömään jankutukseen.

Jotta uutta syntyisi, sille täytyy myös tehdä tilaa – on uskallettava luopua vanhasta ja hyväksyttävä tilapäinen epävarmuus. Hyvä coach voi toimia näissä tilanteissa kanssakulkijana, jonka kanssa voi ajatella ääneen. Uutta ei voi tuntea etukäteen mutta riski on otettava ja silloin hyvä tuki on tarpeen.