Juhlan jälkeen

Lari Junkkari

Olen toisinaan sitkeä. Joistakin asioista jaksan puhua ja kirjoittaa uudestaan ja uudestaan, jos näen ne todella tärkeiksi. Marraskuussa kirjoitin adventista, valmistautumisen ajasta, ja siitä, miten joulun sanoman merkitys nähdään oikeastaan siinä, miten se vaikuttaa tammikuussa ja pitkin vuotta. Sama teema – juhlan jälkeinen aika – on mielessäni taas, pääsiäisen mentyä.

En pohdi näitä juhlia siksi, että haluaisin teksteissäni tarjota lukijoilleni jotain erityistä hengellistä antia, vaan siksi, että huomaan jatkuvasti suomalaisen kulttuurin ammentavan äärettömän paljon kirkkovuoden tarjoamasta aiheistosta. Syntymän ja kuoleman, hyvä ja pahan, oikean ja väärän, rakkauden ja anteeksiannon, kärsimyksen ja auttamisen, uskon ja toivon teemat ovat kaikille ihmisille ns. arkkiteemoja, perustavanlaatuisia kysymyksiä, joiden äärellä olemme aina. Siksi median eri välineet nostavat ne esiin suurten juhlien alla ja aikana; siis täydellä syyllä!

Mämmit ja munat on syöty, rairuoho ja requiem ovat taas takanapäin; on siis johtopäätösten aika. Mitä opittavaa meillä, uskovilla, agnostikoilla ja ateisteilla, on miehestä, joka epäonnistui ja tapettiin, mutta jonka vaikutus ihmiskunnan historiaan on suurempi kuin kenenkään tätä Tellusta tallanneen? Nasaretilaista voi arvioida lukemattomin eri tavoin. Joskus olen ajatellut, että hän oli hienolla tavalla juuri sellainen, jota toivoisin esimiesten ja johtajien olevan: yhtä aikaa joustava ja jämäkkä, kova ja kiva, lempeä ja luja.

Haluan nähdä sen, että työelämän organisaatioissamme on yhä enemmän niitä vastuunkantajia, kaikilla tasoilla, jotka kohtaavat oman työyhteisönsä ihmiset tähänastista herkemmällä ja oivaltavammalla tavalla. Välillä tarvitaan paimenen otetta, suojelemista, kantamista, välillä taas pyhää kiukkua tilanteissa, joista luisutaan vääryyteen. Johtaja, joka osaa pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, on minun silmissäni komea johtaja! Esimies, joka osaa pitää pienten ja heikkojen ja muiden väheksymien puolta, on sankarini! Johtaja, joka haluaa kantaa johtamisen kipua, saa ihailuni!

Pääsiäisen jälkeisen ajan tärkein viesti on tämä: seuraa visiotasi, näkyäsi, kutsumustasi, sydämesi paloa! Jos se vie ristille, niin se vie, jos se vie uuteen alkuun, niin se vie. Tärkeintä on, että lähdet liikkeelle, sinua tarvitaan!