”Hei, mennäänpä jututtamaan tuota ahkeraa maan ihmistä.” ”Mitä teet, näytät hieman väsyneeltä?”
”Kauhea kiire töissä. Siivoan jo toista tuntia sähköpostiani.”
”Olet siis sähköisen median siistijä? Hieno ammatti!”
”En suinkaan. Johdan tätä yksikköä. Minulle vain tulee niin paljon s-postia.”
”Taidat olla todella tärkeä, kun saat niin paljon postia.”
”En suinkaan saa tärkeää postia. Puolet näistä on mainoksia ja puolet sisäistä sähköpostia tiedoksi kaikille.”
”Ei kuulosta tärkeältä. No tuon jälkeen varmasti pääset tekemään varsinaista työtäsi.”
”En suinkaan. Minulla on pari palaveria.”
”Mutta ne ovat varmasti tärkeitä?”
”Ei suinkaan. Minut on kutsuttu niihin edustamaan yksikköäni. Asialistalla on yksi yksikköäni koskeva asia ja olen paikalla, jos joku sattuu kysymään siitä jotain.”
”No sitten varmaan pääset tekemään tärkeämpiä töitäsi.”
”Itse asiassa minun on pidettävä vuosittaisia kehityskeskusteluja.”
”Mutta nehän ovat tärkeitä.”
”No enpä tiedä. Se on aika mekaanista. Käymme keskustelun läpi kaavakkeen mukaan ja tallennetaan se järjestelmään. Käydyt kehityskeskustelut ovat toimintamme laatumittareita.”
”Vau! Hienoa seurata toiminnan laatua.”
”Niin kai. Meillä on sata muutakin mittaria. Työaika kuluu tietojen syöttämiseen järjestelmään ja raporttien ajamiseen. Korjaavien toimenpiteiden suunnitteluun ei juurikaan ole aikaa, eikä energiaa.”
”No milloin teet varsinaista tärkeää työtäsi?”
”Tulen yleensä aamulla vähän aikaisemmin ja jatkan illalla vähän myöhempään. Silloin on rauhallista. Ei ole palavereja eikä tule sähköpostia.”
”Mutta ihmistenhän täytyy olla todella väsyneitä, jos on koko ajan kiire ja työpäivät venyvät. Sairaaloissa on varmasti kiire.”
”Niin on. Puolisoni on sairaanhoitaja. Hänen aikansa kuluu puhelimessa.”
”Puhelimessa? Hieno homma! Osataanko maapallolla jo hoitaa ihmisiä kaukoparannuksena?”
”Ei suinkaan. Hän vastaa puhelimeen ja tekee takaisinsoittoja ilmoittaakseen, että vapaita aikoja ei ole. Kaikki hoitajat kun ovat varattuja puhelintyöskentelyyn. Heidän toiminnan laatumittari on vastausaika asiakaspuheluun.”
2 kommenttia:
Pelkäänpäs että tarina on ihan sanasta sanaan aito. Se kuvaa mielestäni oikein hyvin tätä hölynpölynaikaa. Syvä henkinen kapasteetti luoda uutta, ajatella ja kehittää uppoavat näihin tarinan kuvailemiin prosesseihin. Sisänsä raportoinnissa ei ole oikeastaan mitään pahaan, mutta järjettömyyksiinhän se voi johtaa, mikäli niistä tulee itsetarkoituksia. Työn organisaatioiden nykytilanne on toisaalta mahdollisuus myönteiseen muutokseen (ja tietysti työelämäkonsultointoinnille lisätilauksia).
Mahdollisuus myönteiseen muutokseen todellakin on, ja sille on tilausta. Nyt tarvitaan rohkeita ja viisaita edellä kävijöitä. Yksi nuori kiteytti hyvin tämän päivän organisaatio-ongelman, että ollaan siirrytty tehdastyöstä ajatustyöhön, silti toimimme kuin teollisuusyhteiskunnassa. Käskyt tulevat ylhäältä, vaikka paras asiantuntijuus on tekijöillä. Muutospaineet ovat suuret. - Eeva Pitkänen
Lähetä kommentti