Lienemme lapsesta asti oppineet siihen, että on aina joku joka tietää. Joku joka tietää oikeat vastaukset, joka tietää mitä tehdä, minne mennä. Näinhän se oli kotona; vanhemmat kertoivat. Sitten tuli päiväkodin tädit/sedät, opettajat, rippikoulussa papit, armeijassa kapiaiset. Ja siirryttäessä työelämään, oli pomo se joka antoi käskyt.
Tämä malli on hirveän helppo. Joku aina tietää. Helppo, mutta valheellinen.
Pitkään toki pomon tehtävä on ollutkin kertoa alaisilleen kuinka hommat hoidetaan ja ei siihen ole työntekijällä ollut mahdollisuutta puuttua tai sitä kyseenalaistaa. Jos ei liukuhihnalla tai työmaalla tee niin kuin sanotaan, kokonaisuus kaatuu.
Ja eikö vain tämä päde yleisemminkin elämään ja yhteiskuntaan. Joku aina tietää. Tai joku ainakin aina luulee tietävänsä. Meillä on demokraattinen tasavalta, jossa ääni on annettu edustajallemme ja hallinnolliset elimet, eduskuntaa myöten kertoo kuinka asiat ovat. Auktoriteetit ovat oikeassa ja me tyydymme siihen.
Mutta minä en osta tätä mallia. Maailmassa on niin paljon asioita, joihin ei ole oikeaa, selkeää vastausta ja toisaalta elämme joka hetki uusia tilanteita, joissa pitää tehdä - pieniä ja suuria - valintoja; harvoinpa loppujen lopuksi on ketään kertomassa sitä yhtä oikeaa vaihtoehtoa.
Haen vertausta kapteeni James T. Kirkiltä: to boldly go where no man has gone before.
Jos edessä on tuntematonta, jos edessä on jotain mitä kukaan muu ei ole tehnyt, minne kukaan muu ei aiemmin ole mennyt - kuinka kukaan voisi tietää miten toimia?
Totta kai Kirkilläkin on johtamisperiaatteensa ja hyvä johtaja ottaa vastuun tiimistään sekä tekemisistään. Mutta hyvä tiimi edellyttää myös hyvät tiimiläiset. Sellaiset, jotka eivät mustavalkoisesti odota ratkaisujen tippuvan eteen, vaan sellaiset jotka ovat avoimesti vastaanottamassa tilanteita ja ymmärtämässä että yhteinen onnistuminen vaatii yhteisiä ponnisteluita. Ei vain mekaanista ennalta määritettyä työtä, vaan uutta ajattelua, uudenlaista luovaa ratkaisunkykyä ja ennen kaikkea tahtoa olla yhdessä tekemässä fiksuja päätöksiä.
Nykyinen verkottunut maailmamme ei täten niin kaukana olekaan USS Enterprisen tilanteista. Kuka johtaja on sellainen, joka näkee vuoden, kolmen tai kymmenen päähän? Kuka johtaja on viisaampi kuin tiiminsä yhteensä?
Ei ole valmiita vastauksia, ei ole yksiä ainoita oikeita ratkaisuja. On vain tahtoa mennä yhdessä eteenpäin, tai sitten ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti