Presidentin vaalien aikana moni meistä kiinnostui jälleen yhteiskunnallisista asioista. Katsoimme TV:n vaaliohjelmia, täytimme netissä olevia vaalikoneita ja jotkut kävivät jopa tapaamassa ehdokkaita toreilla ja kauppakeskuksissa. Haimme tietoa eri ehdokkaiden mielipiteistä, arvoista ja sopivuudesta kansakuntamme johtajaksi.
Ehdokkaat työskentelivät kuumeisesti taustaryhmiensä kanssa saadakseen tiivistettyä ajattelunsa, tavoitteensa ja ideologiansa helposti ymmärrettävään ja haluttuja tunteita herättävään muotoon.
Ensimmäisellä kierroksella hakijakandidaatit yrittivät varmistella paikkaansa toiselle kierrokselle. Tällöin oli tärkeää saada kaikki omat kannattajat aktivoitua osallistumaan päätöksentekoon, eli äänestämään. Samalla koitettiin houkutella omiin riveihin niitä päätösvaikuttajia, jotka olivat vielä epävarmoja omasta johtajakandidaatistaan. Tämä tehtiin kertomalla itselle tärkeitä arvoista ja tavoitteista ja tuomalla esille omia vahvuuksia.
Toisella kierroksella syntyikin sitten jo suuria tunteita. Upealla tavalla molempien johtajakandien kannattajat keskittyivät oman ehdokkaansa tukemiseen – eivät niinkään toisen ehdokkaan vastustamiseen. Saimme nähdä jopa senkin ihmeen, että Ultra Bra palasi täyden jäähallin lavalle tukemaan omaa ehdokastaan. Tästä nauttivat estoitta myös toisen johtajakandin tukijat. Se mikä oli toiselle hyväksi ei ollutkaan toisella pahaksi. Syntyi poliittisesti outo win-win-tilanne. Lisää tällaista, sanon minä!
Voisiko tällaista demokratiaa syntyä myös työelämässä? Outo ajatus, eikö?
Kun katsoo väestön ikääntymisennusteita, ei tunnu kovinkaan utopistiselta ajatukselta, että jonakin päivänä yritykset kisaavat vaalikampanjoinnin tapaan parhaista osaajista. Yritykset kampanjoivat itseään, omia arvojaan ja tavoitteitaan avoimesti haluamilleen työntekijöille. Työntekijät käyttävät äänioikeuttaan allekirjoittamalla työsopimuksia niiden organisaatioiden kanssa, joiden arvot tuntuvat omilta, joissa on saman henkisiä ihmisiä töissä ja joissa on heihin vetoava arvojohtaja.
Organisaatiot rupeavat muistuttamaan heimoja, jotka ovat kerääntyneet yhteen tärkeäksi kokemansa arvon tai tavoitteen vuoksi. Olosuhteiden muuttuessa ihmiset siirtyvät herkästi uuden houkuttelevammalta tuntuvan heimon riveihin.
Heimot seuraavat johtajia, joihin ne itse haluavat uskoa. Tällöin johtajan paikoista voidaan kilvoitella kuin presidentin paikasta ikään. Kampanjoidaan ja korostetaan omia vahvuuksia. Se voittaa, joka saa joukot puolelleen. Ja jos homma tökkii, siirtyvät joukot toisen johtajan tueksi tai kokonaan toisiin heimoihin.
Tulevaisuudessa fyysisen tuotannon merkitys pienenee ja palveluiden kasvaa. Asiakastarpeet ohjaavat tuotekehitystä ja organisaatioiden suuntaa. Strategiat muuttuvat ketteriksi, markkinoiden liikehdintää seuraaviksi.
Tällaisessa maailmassa voittavat ne organisaatiot, jotka ymmärtävät parhaiten asiakkaittensa tarpeita sekä saavat houkuteltua parhaat osaajat riveihinsä ja innostavimmat johtajat keulahahmoikseen. Tällöin organisaatio menestyy vain silloin kun asiakkaat äänestävät sen tarjoamien tuotteiden tai palveluiden puolesta.
Johdolla puolestaan on valtaa vain silloin kun sillä on vahva asema omassa heimossaan. Tämä johtaa organisaatioiden päätöksenteon avoimuuteen ja demokratisoitumiseen johtajien hakiessa näkemyksiä ja tukea organisaatioltaan ja asiakkailtaan. Lisää tällaista, sanon minä!
1 kommentti:
Hyvä Jan : )
Lähetä kommentti