Paastonaika on aina!

Lari Junkkari

Laskiaissunnuntai ja –tiistai, tuhkakeskiviikko, paastonaika. Taas nuo vanhat perinteiset sanat ovat osuneet silmiimme tai korviimme jostain. Vieläkö noita arkaaisia jäänteitä on olemassa, kysynee joku. Eihän moderni ihminen paastoa, mitä nyt jonkun mehupaaston vetää joskus laihdutusmielessä.

Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä, että paaston ajatus kiehtoo monia. Ihan vakavissaan useat ihmiset päättävät rajata tietyksi ajanjaksoksi pois joitakin asioita. Joku vähentää television katsomista, toinen päättää olla vailla joitakin nautintoaineita jne. Minua viehätti äsken julki tullut Jaakko Heinimäen ajatus, että ihminen voisi viettää paastonaikaa myös niin, että vähentää selvästi omaa p--kanpuhumistaan.

Paaston ideahan on siinä, että ihminen jättää pois jotakin tehdäkseen tilaa jollekin muulle, kuten meditaatiolle, rukoukselle, hyvän tekemiselle. Tylytyspuhe voi vaihtua kannustuspuheeksi. Kyse on perimmiltään itsekurista, vapaaehtoisesta itsekurista. Valmentaessani jotakin työyhteisöä, olen silloin tällöin miettinyt, mikähän olisi sellainen hyvä ”itseänsä niskasta ottamisen” juttu, johon tuon organisaation koko henkilöstön tulisi ryhtyä. Olisiko se tuo laajalle levittäytynyt työkaverien arvostuksen puute vai seksistiset ja rasistiset vitsit vai jatkuva negatiivisuuspuhe?Jokainen meistä löytää omasta elämästään asioita, joissa pitäisi tehdä parannusta.

Oikeastaan on kyse valinnoista. Koko elämähän on valintojen tekemistä. Me asetamme jotkut asiat etusijalle emmekä välitä toisista. Joidenkin asioiden suhteen on menossa ainainen paasto, toisia taas ahmimme ja kahmimme alati. Jos laajennamme Heinimäen ajatusta, niin me voisimme siirtyä jatkuvaan paastoon jonkun sellaisen asian kohdalla, jonka aika on jo mennä kokonaan, lopullisesti. Mikä olisi sinulle se asia, josta on nyt syytä luopua pysyvästi, se juttu joka ei rakenna, vaan tuhoaa? Mitä hyvää voisi tulla tilalle?