Kuluttajan ihana kesäpäivä

Eeva Pitkänen
Ajatukset virtaavat kuin poutapilvet. Mukava istua tässä kivellä meren rannalla. Taidan potkaista kengät pois jalasta ja uittaa varpaitani meressä. On hyvä fiilis. Tässä voisi arvioida kulunutta kevättä, mitä sitä on saanut aikaiseksi.

Minun, kuluttajan, tarpeista ja painostuksesta lähtien saatiin läpi lakiehdotus, että kaupat ovat auki sunnuntaisin. Tähän kuluttajan tahtooni saivat sitten taipua myös elintarvikealan työntekijät, vaikka lakkoiluillaan yrittivät siihen vaikuttaa.

Kai he ymmärtävät minun kuluttajana haluavan tuoretta leipää ja leikkeitä heti aamusta ja myös sunnuntaisin. Ei minulla tosin nytkään ole tuoretta leipää mukanani, mutta kieltämättä lämmin patonki maistuisi tässä meren tuoksuja haistellessa, lokkien kirmaillessa ja sorsaperheen vieraillessa nuuskimassa varpaitani. Saisivat nekin reppanat jotain syötävää.

Lakosta tuli mieleeni bussilakot. Kansalaisena ja kuluttujana odotan saavani hyvää joukkoliikennepalvelua. Omalta osaltani olen yrittänyt vaikuttaa joukkoliikenteen kannattavuuteen käyttämällä aktiivisesti busseja ja metroa.

Tosin pieni ongelma kaihertaa mieltäni. Bussifirmoille on sitä kannattavampaa mitä vähemmän matkustajia on, sillä kaupunki ei sopimuskumppanina palkitse matkustajamäärien kasvamisesta. Nykyisellä sopimuksella olen bussifirmoille vain kuluerä, en maksava asiakas.

Kuljettajilla sentään on töitä. Toisin on naapurin rouvan kanssa. Hän menetti työpaikkansa, kun firma ei tuottanut tarpeeksi voittoa. Kyllä minä sijoittajana odotankin saavani sijoituksilleni korkoa. En tosin toivonut, että naapuri menettäisi työnsä. Sen minkä voitan sijoituksissa, joudun maksamaan työttömyyskorvausta veroina. Pitäisiköhän syksyllä siirtää rahat johonkin eettisesti sijoittavaan kohteeseen eikä pörssiyhtiöihin?

Samalla tavalla kuin työttömyys myös sairaspoissaolot rasittavat meidän kansalaisten yhteistä kassaa. Onneksi valtio ja kunnat tehostavat toimintaansa. Kyllä sitä äänestäjänä odottaa, että yhteistä rahaa ei laiteta hukkaan.

Periaate on hyvä, mutta tehostamistoiminnot tehdään useimmiten ihmistä epäkunnioittavalla tavalla. Suuri osa niistä, jotka eivät jää työttömäksi, uupuvat työssä, jäävät sairaslomalle ja niin pian kuin mahdollista eläkkeelle. Pieni kesäinen mieleni ei jaksa ymmärtää, miten tämä logiikka pelaa eläkeiän nostotavoitteen kanssa.

Lopuksi annan ratkaisuehdotukseni. Meillä tarvittaisiin ihmisministeri ajamaan inhimillisyyttä. Voisin tukea puoluetta, joka lähtisi ajamaan sellaista. Puutavarana pihalta löytyisi ylimääräinen motti halkoja, matkustuspuolelta voisin tarjota vaikka purjeveneajelun.
Moniin asioihin olen saanut vaikuttaa, ja aika moneen tietämättäni.

Niin tai näin, nostan varpaani vedestä ja menen grillaamaan makkaran ilman natrium glutamaattia, lihaliima Fibrimexia tai geenimuunneltuja juttuja. Käyn kaupassa edelleen arkipäivisin, kuljen bussilla, vaihdan sijoituskohteita ja toivon, että jonain päivänä Alkosta saisi perinteisellä tavalla valmistettua punaviiniä, ilman myrkkyä nimeltä sulfiitti tai kaikkia lisäaineita, joiden luettelemiseen etiketin tila ei riittää.

Kaikille kuluttajille toivotan hyvää kesää ja aikaa ajatella, mistä kaikesta me päätämmekään!