Unelmaa etsimässä

Markus Pessi

Järjestämämme asiakastapahtuman innoittamana olemme kollegojen kanssa pohtineet unelmia ja niiden merkitystä – mielenkiintoinen ja monitahoinen teema.

Siitä olemme yhtä mieltä, että kaiken kiireen keskellä unelmointi helposti unohtuu. Vai liekö syynä järjen ylivalta tai peräti aikuistuminen? Vai onko tämä tulkittava näköalattomuudeksi, ehken masennuksen ensioireeksi? Haasteellinen taloustilanne madonlukuineen tuskin asiaa ainakaan parantaa.

Organisaatioissa unelmointi usein systematisoidaan. Laaditaan visioita, kehitetään luovia suunnitelmia osana strategiaprosessia, innovoidaan tuotekehityksessä… Rikotaanko tässä jotain unelmoinnin luonteesta? Luodaanko näin mitään todella uutta? Mihin prosessissa katoaa suloisesti todellisuudesta vieraantunut ”entäpä jos”-ajattelu?

Unelmointi on lähtökohtaisesti yksilölaji – ilman yksilön unelmia ei ole unelmia jaettaviksi toisten kanssa. Itse ainakin haluan elvyttää unelmointiosaamistani. `Erityisydin-osaamisalueeksi´ olen nimennyt pienet unelmat. Entäpä jos sen pienen ärsyttävän arkiasian tekisi toisin, tai jättäisi tekemättä? Tai entäpä jos tekisin enemmän niitä pieniä asioita, jotka tuottavat iloa? Pieni ehkä todella on kaunista.

Tavoitteena voisi olla ihmisen näköinen ja kokoinen, onnellisempi elämä. Tältä pohjalta voisi niitä suuria ammatillisiakin unelmia kehitellä.

Niin ja jos haluat mukaan unelmoimaan, ota yhteyttä. Prosessi jatkuu huipentuen Unelman päivänä 2.12.