Johtamiskulttuurin kehittäminen on koko yhteisön projekti

Heikki Pajunen

Moni yritys toivoo muutosta johtamiskulttuuriin. Miksi niin harva onnistuu?

”Kulttuuri syö strategian aamupalaksi”, yrityskulttuurin ja strategian tutkijat sanovat. Jos tähtäimessä on johtamiskulttuuri, on panoksetkin kohdistettava johtamiskulttuuriin, ei strategian hiomiseen.

Tekojen ja taitojen rinnalla, eikä vain rinnalla vaan jopa edellä, ovat johtajan arvot, uskomukset, oletukset, ihmiskäsitys ja itsetuntemus. Jos halutaan muuttaa johtamiskulttuuria, on haluttava kehittää kaikkia näitä osa-alueita.

Suoraan ytimeen
Ensin tärkein: on luotava kirkas, yhteinen johtamisvisio. Minkälaista johtamista me haluamme? Mitä tällainen johtaminen tarkoittaa juuri meillä? Mitkä olemassa olevat elementit tukevat johtamisvisiota, mitkä estävät? Mikä on arvomaailmamme, missä kulkevat rajat? Johtamisvision määrittelyä pidetään usein johtamiskulttuurin kehittämisprojektin tavoitteena, vaikka tämän pitäisi olla koko homman aloitus.

Pitääkö minun muuttua?
Mitä johtamisvisiomme tarkoittaa minulle? Millainen olen johtajana, kuka olen henkilönä? Käy jatkuvaa tarkastuskierrosta itsesi kanssa: reflektoi, hio, tarkista ja kirkasta johtamisvisiotasi – yhä uudelleen ja uudelleen. Vastaus on siis kyllä – jos haluamme kehittää, jokaisen meistä täytyy jatkuvasti kehittyä.

Dialogi
Yrityksen johtamistapaa ei voi noin vain sanella. Johtamiskulttuuri kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Siis: Kuuntele. Keskustele. Käy jatkuvaa dialogia siitä, minkälaista johtamista haluamme edistää, millaista johtamista odotat, mitä sinulta johtajana odotetaan. Millaisia johtamistapauksia meillä on, mitä määrittelemämme johtamisvisio ja johtamistavat tarkoittavat kussakin tapauksessa?

Yhtä oikeaa tapaa tuskin löytyy, mutta suuntaviivat kyllä. Hyvät johtajat eivät esimerkiksi nöyryytä ihmisiä antamalla heille niin sanottuja pikku opetuksia. Hyvät johtajat kohtelevat aina ja kaikkia arvostavassa hengessä. Ilman arvostusta keskustelut eivät muutu rakentavaksi dialogiksi.

Etiikka ja vahvat arvot ovat arjen pikku apureita
Tuhannen tulimmaiset tilanteet – eikä ohjeistusta löydy! Epäselvien tilanteiden pohtiminen vie esimiehiltä ja työntekijöiltä paljon energiaa. Etiikka on oikein tekemisen pohtimista, joka kiteytyy arvoihin. Arvot puolestaan auttavat valinnoissa. Etiikka ja arvot ovat varsinainen arjen voimapari tukalimpiinkin tilanteisiin.

Muista onnistua ja edistyä
Projekteissa huomataan usein virheet ja epäonnistumiset. Ne osataan analysoida. Onnistumisten näkeminen unohdetaan, ja niiden analysointi on vieraampaa.

Ihmisten usko onnistumiseen on onnistumisen kannalta tärkeää. Aloita kehittäminen pienin askelin ja tee positiiviset muutokset ja edistysaskeleet näkyviksi. Käy keskustelua siitä, mitä hyötyjä meille ja omistajille on jo tullut. Ota seuraava pieni askel, onnistu, jaa. Ota seuraava askel. Ja seuraava. Pääset kertomaan yhä yksityiskohtaisemmin onnistumisten taustatekijöistä.

Tämä ehkäisee muutosväsymykseltä ja uupumiselta sekä alkumetreillä luovuttamiselta.

Johtamiskulttuuri kehittyy vain yhdessä tekemällä
Yksittäisten kehittäjäsankareiden tarinat ovat ohi. Tulevaisuuden sankaritarinoissa loistavat ne, jotka antavat muiden loistaa itseään kirkkaammin. Myös johtamiskulttuurin kehittämisessä.

Johtamisen luottoluokitus

Petri Lehtipuu

Viime viikolla Standard & Poor’s antoi Suomen valtion velkakirjoille parhaan mahdollisen eli AAA-luottoluokituksen pitkäaikaiselle lainalle ja A-1 lyhytaikaiselle lainalle. Luottoluokittaja palautti samalla Suomen luokitusnäkymät vakaiksi.

Luottoluokitus on arvio velallisen kyvystä selvitä erilaisista taloudellisista velvoitteistaan. Mutta entä jos soveltaisimme luottoluokitusta myös johtamiseen? Pääomasijoittajat, työpaikanhakijat, tavarantoimittajat ja muut toimijat voisivat arvioida yrityksiä sen mukaan, millainen luotto heillä olisi yrityksen johtoa kohtaan.

Ja toki näin usein käytännössä tapahtuukin. Vaikka aloitteleva yrittäjä uskoo tuotteeseensa kuin häkään, pääomasijoittajaa kiinnostaa enemmän, onko johto pätevä kasvattamaan yritystä uutta pääomaa saadessaan. Tuntemani pörssiyhtiön toimitusjohtaja puolestaan sanoi sijoittavansa vain sellaisiin osakkeisiin, joiden johtajat hän tuntee henkilökohtaisesti ja joiden kykyyn kehittää yritystä hän luottaa.

Parhaaseen AAA-luokkaan kelpuutettaisiin johtajien luottoluokituksessa vain ne johtajat, joilla olisi esittää kolmen A:n suora.

Vielä olisi kehitettävä sopivat kriteerit johtamisen arviointiin.

Ehdotukseni mukaan käyttöön otetaan kolmen A:n arviointiperusteet. Käytettäköön suomea, joka varmaan sopii Standard & Poor’sin kansainvälisille luokittajille, koska olemme nyt AAA-luokkalaisia.

Ensimmäinen A on Asenne. Asenne ratkaisee. Siitä käyvät ilmi johtajan arvot, tahto ja tavoitteet: tähtäämmekö huipulle vai riittääkö keskinkertaisuus?

Toinen A olkoon Aikaansaaminen. Johtajan tehtävä on saada organisaation perustehtävä hoidetuksi niin, että se tuottaa hyötyä ja tuloksia. Tätä tarkoitusta varten hänen tulee saada muut ihmiset haluamaan onnistumista.

Lopussa kiitos seisoo. Kolmas A on Arvostus, nimenomaan se miten johtaja osoittaa arvostavansa alaisiaan ja yhteistyökumppaneitaan sekä se, miten hän jakaa kiitosta ja tunnustusta. Jim Collinsin mukaan hyvä johtaja antaa kiitosta joukoilleen onnistumisten yhteydessä mutta ottaa itse syyn epäonnistumisista.

Parasta tässä luokituksessa on kuitenkin, että kenenkään ei tarvitse rajoittua vain näihin sanoihin eikä kirjaimiin. Hyviä johtajia on monenlaisia ja tärkeintä ei ole virallisen luokituksen saaminen vaan päivittäinen luottamuksen ylläpito niihin, joiden kanssa on tekemisissä. Mikä on oma luottoluokitukseni? Entä sinun?

CAN-DO 2013

Pentti Martiskainen

Olen aina suhtautunut Australiaan ja australialaisiin kunnioituksella ja ihaillen. Pidän myös heidän asumaseutujaan ainutlaatuisina luonnonolosuhteiltaan. Bonukseksi bongasin netistä australialaisten tulevaisuusajattelua käsittelevän jutun.

Australialaiset ovat tunnettuja Can-do -asenteestaan. Siihen liittyvä kolmen kohdan ohjelma sopii mielestäni alkaneen vuoden ohjenuoraksi pohjoisempiinkin olosuhteisiin. Ohjelman peruspalikat ovat:

1. Say it (sano se ääneen)
2. Solve it (hae ratkaisua)
3. Celebrate it (juhlista onnistumista)

Miten tämä simppeli ohjeistus toimii käytännössä? Löytämäni artikkeli kertoi seuraavaa:

Say it. Kun olet päättänyt tehdä jotain tai saada jotain aikaan, kerro se ääneen kaikille sinua lähellä työskenteleville ihmisille tai niille, joita kyseinen asia läheisesti koskettaa. Tällä julkisella ulostulolla voi varmistaa, ettei luovuttaminen tai perääntyminen ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Mitä tarkemmin lopputuloksen julkisesti määrittelee, sitä vahvempi vaikutus. Saatat myös saada yllättäen tukijoita muutoksellesi. Eli sano se ääneen.

Solve it. Kun olet osallisena keskusteluissa, joissa esiin nousee ongelma tai useita, älä koskaan lopeta keskustelua esittämättä tai hakematta ratkaisua tai osaratkaisuja esiin nousseisiin ongelmiin. Tämä tulee olemaan vaikeampaa kuin kuvittelet. Asioista valittaminen on jotenkin syvällä tavoissamme, eikä ratkaisukeskeisyys ole mitenkään helppoa. Onnistuessaan sillä on kuitenkin suuria käytännöllisiä ja asenteellisia vaikutuksia.

Celebrate it. Käytä enemmän aikaa juhliaksesi (tilanteeseen sopivalla tavalla) niitä onnistumisia, joita sinä tai sinua lähellä olevat ihmiset saavat aikaan. Myös näiden onnistumisten selkeä esiin nostaminen ja mainitseminen ovat osa tätä vaihetta.

Can-do! Puhalletaan yhdessä tätä australialaisten henkeä myös tänne kylmään Pohjolaan. Suurin juhlan aihe saisi nykyistä useammin olla yhteinen onnistuminen. Siirrytään valittamisesta ratkaisujen hakemiseen ja epäonnistumisten vatuloinnista onnistumisten juhlimiseen.

Nyt kaikki Say it: mitä aiomme tehdä toisin tai paremmin tänä alkaneena vuonna 2013?