Oletko ajatellut, kuinka monet kasvot kohtaat päivittäin? Aamulla mahdollisesti puolison ja perheen, työmatkalla kanssamatkustajat, töissä kollegat, alaiset, esimiehen. Päivän aikana asiakkaita, yhteistyökumppaneita, lounastarjoilijan, kaupan kassan, ystäviä.
Mitä näet noista kasvoista? Ehkä ystävällisyyttä, rakkautta, hyväksyntää. Tai kiirettä, tuskaisuutta, epäilevyyttä, riittämättömyyttä. Joskus jopa pelkoa.
Ehkä aikasi ei ole riittänyt, että olisit pysähtynyt tietoisesti pohtimaan, mitä olet nähnyt. Tunnetasolla viesti useimmiten tulee perille.
Muiden kasvot, ilmeet ja reaktiot ovat peilejämme. Ne kertovat meistä itsestämme. Lainaan Martti Lindqvistin sanoja: ”Reaktio on hänen omansa, hänen persoonalleen tai roolilleen tyypillinen, mutta koska minä olen houkutellut sen esiin, se kertoo myös siitä, mitä alun perin panin sanoillani tai toiminnallani liikkeelle.”
Jos näen hyväksyntää, minä hyväksyn. Jos näen rakkaudettomuutta, en itse rakasta. Jos näen pelkoa, en ole kyennyt rakentamaan luottamusta. Jos näen ahdistuneisuutta, en ehkä ole osannut kuulla toista. Lindqvistin mukaan vuorovaikutuksessa alkuperäinen kuva ei palaudu minulle identtisenä kopiona omasta itsestäni, vaan sen kääntöpuolena.
Me tarvitsemme toisiamme peileiksi, voidaksemme kehittyä ihmisinä. Tulemme tietoiseksi siitä, millaisia olemme. ”Tietoisuus tarkoittaa kykyä siirtyä tajunnan peilissä sille tasolle, missä itse on oman pohdintansa ja arviointinsa kohde. Kaikki ihmisen korkeimmat henkiset toiminnot perustuvat tähän. Psyyken eri tasojen välille syntyy liike, jonka avulla otan itseeni välimatkaa, valitsen, kritisoin, annan tunnustusta ja luon.” (Lindqvist)
Kaikkiin peileihin pätevät samat säännöt. Voidakseni arvioida pelikuvaani, minun pitää ehtiä pysähtymään peilin eteen. Pitää arvioida, mitä näen ja kuinka tyytyväinen olen näkemääni. Onko hampaiden väliin jäänyt ruokaa, onko tukka valahtanut liikaa otsalle, huulipunaa hampaissa? Näenkö epätietoisuutta, väsymystä, paheksuntaa? Tai ehkä pilkettä silmäkulmassa, iloa, rakkautta.
Näkemäni perusteella minun on päätettävä, mitä haluan muuttaa. Joudun ehkä kohtaamaan kipeitä asioita ja sanomaan ääneen nämä vaikeat tunteet, mutta tuloksena voi olla oivaltaminen, eheytyminen ja rohkeuden kasvaminen.
Kun kohtaat seuraavat kasvot, katso tarkasti, mitä näet.
(Lainaukset Martti Lindqvistin kirjasta ”Unelma rohkeasta elämästä”)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti