Anthony Robbins

Heikki Pajunen

Viikko sitten olin kouluttamassa itseäni Anthony Robbinsin seminaarissa Roomassa. Robbinsia monet pitävät maailman parhaimpana valmentajana. Ja hän onkin coachannut Bill Clintonia, Nelson Mandelaa, Andre Agassia ja monia maailman eri huippuja. Ja heitä ei varmaan ihan kaikki pääse valmentamaan…Toiset taas pitävät häntä lähinnä karismaattisena ja taitavana puhujana, ilman sen suurempaa sisältöä. Joka tapauksessa Robbins on valmentanut tuhansia (omien sanojensa mukaan n. 3,5 miljoonaa) ihmistä erilaisissa seminaareissa ja valmennuksissa. Roomassakin oli paikalla 6500 ihmistä.

Joka tapauksessa monet Robbinsin seminaareissa käyneet ovat todella innostuneita hänen seminaareistaan. Kertojien tuntemukset vaihtelevat suuresta innostuksesta lähes uskonnolliseen hurmioon. Niinpä päätin, että haluan myös itse nähdä miten tällaiset tapahtumat oikein järjestetään ja mikä niissä oikein tenhoaa. Ja kannatti käydä, tapahtuma oli hyvin opettavainen monessakin eri mielessä.

Kaiken kaikkiaan seminaari oli todella mielenkiintoisesti järjestetty. Musiikin, videoiden, valojen ja muun oheistoiminnan käyttö liippasi täydellisyyttä. Ne olivat todella hyvin yhteensopivia sekä viestin, että ihmisten tunnetilojen kanssa. Seminaarin intensiteetti oli lähes maaginen. Sunnuntaina oli ehkä voimakkain päivä. Päivä alkoi klo 9.00 ja Robbins piti ensimmäisen tauon klo 19.00. Eli hän oli lavalla 10 h putkeen ilman yhtäkään taukoa. Tunnin tauon jälkeen jatkettiin kahteen saakka yöllä. Energiaa riitti niin Robbinsilla kuin yleisölläkin. Suomalaiseen tyylin aika poikkeava tapa. Jokainen meistä on ollut erilaisissa seminaareissa, joissa tunnin istumisen jälkeen on täysin puuduksissa ja odottaa vain pääsyä tauolle. Roomassa näin ei käynyt. Ihmiset juhlivat, tanssivat, riehuivat ja huusivat päivät aamusta iltaan tyyliin, jota tapahtuu Suomessa lähinnä silloin jos lätkäjengi voittaa maailmanmestaruuden. Ja kuten kaikki tietävät, siis yhden kerran historiassa. Mutta miten se kaikki oikein saadaan aikaan?

Ensinnäkin on tietysti Robbinsin oma persoona. Hän on erittäin karismaattinen, energinen ja voimakastahtoinen. Mies suorastaan puhkuu taikaa, josta muiden on helppoa ajatella, että tuossapa on mies, joka tuo pelastuksen elämääni. Vertaus uskonnollisuuteen ei ole kaukaa haettu. Koko seminaari on rakennettu täysin samalla kaavalla kuin uskonnollisten herätysliikkeiden tapahtumat. Kaikessa puheessaan Robbins käyttää ns. Uskonnollisen puheen kaavaa. Ja ennen kaikkea kaikessa puheessa tuodaan koko ajan esille elämäntapauskonto joka pelastaa ja muuttaa elämäsi: Robbins, hänen neuvonsa ja seminaarinsa. Erilaisten jaksojen jälkeen, ihmiset hyppivät lavan reunaan päästäkseen vain koskettamaan Tonya. Ja hän itse oli täysillä mukana vahvistamassa kulttiasemaansa suodessaan pienen kättelyn kaikkein innokkaimmille. Hetki, jota kohtaan olin itse kaikkein kriittisin koko seminaarissa oli juuri tällaisen tanssikohdan jälkeen. Robbins oli juuri pitänyt todella innostavan puheen siitä, mikä ero on voittajilla ja luovuttajilla. (Voittajat tietävät että takaiskuja tulee, hakevat apua päästäkseen niistä yli eivätkä luovuta) Se oli päättynyt raivoisaan rock-konsertin omaiseen biletysvaiheeseen, jonka lopuksi Tony rupesi leikkimään vesisotaa yleisön ja yleisön joukossa vesipyssyineen mukana olleiden järjestäjien kanssa. Kun Tonyn vesipyssy ampui 20 vuotiaiden tyttöjen valkoiset teepaidat litimäriksi ja läpinäkyviksi, tunnelma alkoi kohota jo tosi kiihkeäksi. Sen jälkeen kaikki paikoilleen ja tärkeä kysymys: Oletko koskaan tehnyt (hyviä) päätöksiä, joista olet seuraavana päivänä lipsunut ja oletkin ruvennut miettimän oliko päätös oikea? 6000 ihmistä huutaa raivoisasti Yes!!! – Seuraavaksi Tony kertoo kuinka he ovat nyt päättäneet auttaa yleisöä siinä , että he voivat tehdä päätöksen nyt, eikä sitä tarvitse enää murehtia sen jälkeen. Yleisö odottaa innokkaana mitä tulee. Ja valkokankaalle alkaa tulla Tonyn seuraavien seminaarien sisältöjä, joista Tony kertoo kauniiden sanakäänteiden kera kuinka hyviä ne ovat. Hinnat 3995,-, 4995,- jne. Mutta nyt, jos tänään päätät, saat ne kaikki yhteensä 9995,-. Ja jos maksat ne luottokortilla juuri tänään, siitä vielä pari tonnia pois. Ja ihmiset ryntäävät yöllä puoli yksi maksamaan tuhansien eurojen seminaarit… no yksi seminaareista oli nimeltään myyntikoulutus, ja ainakin he osoittivat käytännössä että myynnin he osaavat…Mutta hehän vain auttoivat ihmisiä tekemään hyvän päätöksen, jota ei turhaan tarvitse perua enää huomenna…

Mutta Robbins on varmasti yksi maailman parhaista suurelle yleisölle puhujista ja esiintyjistä. En voinut kuin ihailla sitä taitoa, tarinoiden elävyyttä, näyttelijän lahjoja ja puheen vaikuttavuutta. Sen lisäksi Tonyn puheessa oli yksi elementti, joka puuttuu todella monelta. Hän oli erittäin uskottava siksi, että hän selvästi elää itse sitä, mitä opettaa. Oman itsensä muuttamisessa otetaan huomioon todella kaikki puolet monipuolisesti. Ehkä vaikuttavinta oli se, kuinka hyvin hän toi fyysisen olon muuttamisen mukaan oman toimintansa ja omien tunteiden kehittämiseen. Yksi perusviesti kuuluikin; jos on paha olo, muuta oma fyysinen tilasi jotenkin. Seminaarissa opeteltiin paljon ankkurointia, jossa sinänsä sisällöllisesti ei ollut mitään uutta. Sitähän esim. esiintyjien ja huippu-urheilijoiden kanssa tehdään jatkuvasti. Mutta se, miten erilaisiin tilanteisiin Tony käytti sitä, oli ihailtavaa.

Yksi parhaista hetkistä seminaarissa oli yksi coaching-tyyppinen tapaus koko seminaarin edessä. Siinäkin hän käytti ”Break the Pattern” tyyppisesti niin yllättäviä kysymyksiä, että nuori nainen, joka oli täynnä tuskaa, nauroi täyttä päätä ja lopulta tanssi lavalla kaiken kansan edessä riehakkaasti. Mutta miten hän sen teki? Kysymykset vaihtelivat täysin yllättävistä todella loogisiin. Paras oivallus naiselle syntyi siitä, että hän tajusi, että kaiken tuskan säilyttäminen oli ollut hänelle tosi merkitsevää: Se loi turvallisuutta, koska siihen hän oli tottunut. Se toi vaihtelua, koskaan ei tiennyt, missä tuntui tuskaa ja miten paljon. Se loi yhteyttä, kaikki ystävät olivat aina tukemassa, koska hänellä oli niin paha mieli. Se loi merkitystä, koska se kautta hän koki kuinka juuri hän oli poikkeuksellinen, koska kellään muulla ei ollut samaa tuskaa. Eli siis erittäin hyviä syitä siihen, että tuskasta ei kannata luopua. Ja Tony sai tämän Linnien näkemään siinä lavalla, että samoja merkityksellisiä asioita elämään kannattaa hakea positiivisemmalla itselleen kestävämmällä tavalla. Kuten vaikka tanssimalla 6500 ihmisen edessä J.

Tony myös käytti ihmisten joukkoenergiaa mielettömän taitavasti hyödyksi. Seminaarissa hierottiin, tanssittiin ja saatiin kaikki tuntemaan, että kannattaa olla mukana riehumassa, koska täällä on niin hauskaa. Ja oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Jos tuhat ihmistä huutaa samaan aikaan ”Yes”, se kuulostaa kovalta. Ja saa tuntemaan, että koko sali huutaa. Ja seuraavalla kerralla huutaakin jo 1500…

Huolimatta kritiikistäni, arvosta Robbinsia paljon. Hän oli ensimmäinen tämänkaltainen puhuja, jonka alue ulottui maailman muuttamisesta terveelliseen ruokavalioon niin, että kaikki osa-alueet olivat kiinteästi toinen toisensa tukena. Oli aika mielenkiintoista kuinka sama henkilö puhui oman elämänsä taloudellisten tavoitteiden saavuttamisesta ja siitä, miten sinun tulee liikkua ja syödä. Joku voisi tietysti kyseenalaistaa sen, että milläköhän asiantuntemuksella voi olla kaiken erikoisasiantuntija. Mutta omasta mielestäni viesti toimi. Ja koska se oli hyvin yksinkertainen, se tuntui uskottavalta. ”Mieti mitä haluat, ja keskity siihen. Tee se täydestä sydämestäsi ja äläkä tyydy mihinkään ok tasoon oman elämäsi kanssa. Ja kun olet saavuttanut sen, mitä haluat, auta muita, opeta muita ja tee hyvää muille ja ole mukana muuttamassa maailmaa sellaiseksi missä jokainen voi elää unelmiensa elämää”.

Tätä samaa viestiä kerrotaan tietysti monissa filosofioissa ja kaikki maailman valmentajat yleensä vievät samaa viestiä eteenpäin. Mutta Roomassa Tony teki sen tavalla, jolla tuhannet ihmiset lähtivät tekemään sitä voimakkaamman tunnekokemuksen myötä, mitä he ehkä koskaan olivat kokeneet.

Ja siitä lähetän Tonylle sekä onnittelut, että kiitokset. Ja siinä veneessä haluan olla mukana soutamassa samaan suuntaan. Muuttamassa maailmaa paremmaksi paikaksi, jossa jokainen voi löytää oman syttymisensä peruskivet.

Elämä on ihanaa

Markus Pessi

Syksyinen ilta-aurinko paistaa, Jacqueline du Pré:n tulkitsema Elgarin sellokonsertto pauhaa stereoista, suloinen kissa kehrää sylissä hetkittäin huomiota vaatien… Ei hassumpaa! Jos hakemalla hakee huonoja puolia, niin onhan minulla syysflunssa, tämän blogin piti valmistua jo aamulla, ja nälkäkin on alkanut jo kaihertaa. Muutakin keksisin, mutta enpä taida mennä sille tielle. Kaikenhan voi nähdä joko tilanteen, asian ominaisuutena tai ongelmana - feature versus issue.

Jokin aika sitten uudelle uralle siirtyneenä voin todeta, että muutos silloin tällöin tekee hyvää. Olen pyrkinyt tietoisesti hidastamaan ja tekemään asioita levosta käsin. Kuulostaa helpolta, mutta lähes yhdeksän kuukautta sitä olen harjoitellut ja vieläkin tahtoo tehokkuusvaade hiipiä mieleen harva se päivä. Tuloksiakin on tosin alkanut jo syntyä: olen paremmalla tuulella, ainakin noin keskimäärin. Liikunta, lepo ja ravinto ovat asettuneet varsin hyvään balanssiin suuremmin rypistämättä. Koen, että minun on helpompi olla aidosti läsnä vuorovaikutustilanteissa. Ajattelun laadun paranemisen tähän myös kernaasti lisäisin, mutta sitä on kovin vaikea mitata. Innostumista ja ideoita on ehken pulppuillut aiempaa enemmän. Fysikaalinen totuus - liike lähtee levosta - tuntuu todella toimivan, kun jaksaa kärsivällisesti ja armollisesti itseään kuunnella.

Välillä on aika optimoida, tehostaa ja tsempata; tähän saamme runsaasti kannustimia joka puolelta. Aina sen sijaan on hyvä aika panostaa itseen ja omaan hyvinvointiin, lähimmäisiämme ja ympäristöämme toki kunnioittaen. Tähän tarve lienee sisäsyntyinen. Inhimillinen kasvu on huikea ja haastava prosessi, jossa tarvitsemme vuorovaikutusta, inhimillisiä peilejä. Lopputulos on varmasti haasteen arvoinen, niin työ- kuin yksityiselämänkin kannalta.

Niin - ja parhaiten kai muutosta voisi toteuttaa pienin askelin, ihan siinä omassa arjessa. Kaiken, edes muutoksen, ei tarvitse olla suureellista ja dramaattista. Edetään pienin askelin – ihmiskulma edellä.