Novetos Blogi

Arjen juhlaa!

Lari Junkkari

Juuri joulun juhla-ajan kynnyksellä ajattelen arkea. Uskon meidän kaikkien kaipaavan sekä juhlaa että lepoa, mutta suurimman osa elämästä me elämme arkea ja juuri siihen liittyy myös työnteko. Työn tekemisen keskelle tarvitsemme joulun sanomaa: ”Älkää pelätkö… ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle… maan päällä rauha ihmisillä…”

En ole koskaan ollut viehtynyt viettämään joulua etukäteen, marraskuusta alkaen, vaan minua kiinnostaa enemmän se, mitä joulun ydinsanoma voisi merkitä tammikuussa tai jonain muuna vuoden kierron ajankohtana. Perusoletus on se, että voimme tehdä työtämme rauhassa, jopa iloisesti, ilman pelkoa ja ahdistusta. Näin varmasti suurelta osalta tapahtuukin, mutta samalla on myös kovin totta se, että ahdistuneita ihmisiä löytyy työpaikoilta aivan liikaa. Työhyvinvointi näyttää tilastojen mukaan lisääntyneen. Se on erinomaista ja juuri tuon tiedon tulee lisätä määrätietoisuuttamme toimia niin, että tuo suuntaus jatkuu.

Juhlan ja arjen vuorotteluun liittyy myös havainto, että kaikki toistuu vuodesta toiseen. Ajan rytmi on hieno asia! Ihmiskunta on todennut tuon jo kauan, kauan sitten: Kaikella on aikansa. Ei ole mitään uutta auringon alla. Nämä kaksi totuutta ovat olleet ihmisten yhteistä tietoisuutta jo tuhansia vuosia ja ne löytyvät eri kulttuurien viisauskirjallisuudesta.

On aika purkaa ja aika rakentaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Aina on ollut organisaatiomuutoksia, fuusioita, vapaaehtoisia tai pakotettuja. Aina on uudistuksilla haettu tyytyväisyyttä, milloin kenenkin tyytyväisyyttä, ja aina on voinut olla niitäkin, jotka ovat jääneet tyytymättömiksi.

Auringon alla on oltava ajatus eteenpäinmenosta, liian pitkä pysähtyminen merkitsee taantumista. On oltava tilaa ja sijaa ja mahdollisuus kritiikille, arvioinnille. Monesti syntyy myös konflikteja, ristiriitoja, mutta ne ovat kuin synnytyskipuja. Niitäkin tarvitaan ennen kuin uusi voi syntyä.

Joulun aika on tarpeellisen pysähtymisen, reflektoinnin, aikaa. Liike on mielekästä vain silloin, kun se nähdään suhteessa pysähtymiseen ja paikallaan oloon. Vauhdin arvon näkee vain rinnastuksessa hitauden merkitykseen. Me katsomme nyt taaksepäin, kuluneeseen vuoteen, katsomme ympärillämme olevia ihmisiä tässä hetkessä ja katsomme eteenpäin. On syytä pohtia tarkoituksia, merkityksiä ja mielekkyyksiä.

Arki on arvokasta! Kaikella on aikansa! Ei ole mitään uutta auringon alla! Eteenpäin on elävän mieli!